Kristitty: Eri asioita ne tietysti ovat, niin erillaisia kuin sielu ja ruumis, sillä niinkuin ruumis sielua vailla on pelkkä hengetön esine, samoin on pelkkä puhe hengetön esine sekin. Jumalisuuden sielu ilmenee toiminnassa. "Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastuton jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa ja itsensä saastatonna maailmassa pitää." Tästä ei Liukaskielinen väliä pidä. Hän luulee, että kuulemisella ja puhumisella jo hyväkin kristitty ihmisestä tulee, ja näin hän viepi oman sielunsa harhaan. Kuuleminen on vain siemenen kylvämistä, eikä puhuminen ole läheskään todistus siitä, että hedelmä jo sydämessä ja elämässä kasvaa. Ja olkaamme vakuutetut siitä, että ihminen viimeisenä päivänä tuomitaan töittensä hedelmän jälkeen. Ei silloin kysytä: Uskoitteko? vaan: Olitteko tekijöitä vaiko puhujia vaan? Ja sen mukaan heidät tuomitaan. Maailman loppu on verrattu elonleikkuusen tässä maailmassa, ja tiedättehän, ett'ei eloa leikattaessa muuhun katsota kuin hedelmään. Ei niin, että mitään otolliseksi nähtäisiin, mikä ei uskosta ole, mutta minä tahdoin vaan osoittaa teille, kuinka mitätön Liukaskielisen tunnustus sinä päivänä on oleva. [Jak. 1: 27, katso vv. 23-26, Mat. 13: 18-23, 25: 14-46. Mat 13: 30,39]
Uskollinen: Tämä johdattaa mieleeni mitä Moses kirjoittaa puhtaista eläimistä. Puhdas eläin on se, joka halkaistun sorkkansa jakaa ja märehtii; ei se, joka ainoastaan sorkkansa jakaa, eikä se, joka ainoastaan märehtii. Jänis märehtii, mutta on saastainen, sillä se ei sorkkaansa hajota. Ja sama on todella laita Liukaskielisenkin: hän märehtii, hän hakee tietoja, hän märehtii sanaa, mutta hän ei hajota sorkkaansa, hän ei poikkea syntisten tieltä; hänellä on, niinkuin jäniksellä, aina vaan koiran tai karhun käpälä. Siitä syystä hän on saastainen. [3 Mos 11: 3,6, 5 Mos. 14: 7]
Kristitty: Te olette ymmärtääkseni lausunut sen merkityksen, minkä Evankeliumi näille sanoille antaa. Siihen minä vielä lisään jotain. Paavali sanoo muutamia ihmisiä, niinpä noita paljonpuhuviakin, heliseväksi vaskeksi ja kiliseväksi kulkuseksi. He ovat, niinkuin hän toisessa paikassa sanoo, hengettömiä, jotka äänen antavat, hengettömiä, s.o. senkaltaisia, joilta puuttuu totinen usko ja Evankeliumin armo, ja jotka niin muodoin eivät ikinä pääse taivaan valtakuntaan elämän lasten pariin, vaikkapa heidän puhuessaan heistä hely kävisi kuin enkelin ääni. [1 Kor. 13: 1-3, 1 Kor. 14: 7]
Uskollinen: Ensi alussa olin hänen seuraansa kyllä ihastunut, mutta vielä enemmin olen nyt väsynyt siihen. Millä keinoin pääsisimme irti hänestä?
Kristitty: Ottakaa neuvoni varteen ja tehkää niinkuin sanon, niin saatte nähdä, että hänkin pian kyllästyy teidän seuraanne, elleihän Jumala saa liikuttaneeksi ja kääntäneeksi hänen sydäntänsä.
USKOLLINEN TUTKISTELEE LIUKASKIELISTÄ.
Uskollinen: Mitäs minun pitäisi tehdä?
Kristitty: Menkää hänen tykönsä ja ryhtykää hänen kanssaan vakavaan keskusteluun jumalisuuden voimasta ja sitten (jos hän suostuu, niinkuin kyllä suostuu), kysäiskää häneltä suoraan, onko sitä olemassa hänen sydämessään, kodissaan ja elämässään.
Uskollinen astui silloin taas eteenpäin ja sanoi Liukaskieliselle:
"No mitenkäs nyt on laita?"
Liukaskielinen: Kiitos kysymästä, hyvin. Olisi tässä tällä välin ennättänyt jo paljonkin haastella, luullakseni.