"Tuokin on muuan vanhentunut luulo", sanoi Elaine. "Siinä sen nyt näet,
Galahad. Kenen muun pitäisi puolustaa vaimoa, ellei hänen miehensä?"
"Ehkä", vastasi Lancelot, "mutta Arthur ei siihen sovi, ja ellen minä lähde, voi Meliagrance todistaa syytöksensä oikeaksi".
"Suoraan sanoen siis", sanoi Elaine, "Meliagrance syyttää kuningatarta petoksesta, ja kuningatar, seuraten ylevämielisen käytöksen kaikkein tunteellisimpia lakeja, lähettää hakemaan teidät sinne, jotta tappaisitte Meliagrancen."
Bors katseli heitä uteliaana. Lancelotilla ei ollut mitään sanomista.
"Kun olet tappanut hänet, Lancelot, mitä olet todistanut omasta puolestasi?"
"En mitään, Elaine — en enempää kuin jos joku mies koettaisi tehdä sinulle pahaa ja minä tappaisin hänet ensin. Meliagrance haluaa kuningattaren henkeä. Hän himoitsi kuningattaren rakkautta, mutta kuningatar ei huolinut hänestä. Tämä on hänen kostonsa."
"Ah, rakastiko Meliagrancekin häntä? Miesraukka! Hän on jo melkein kuollut… Lähdettekö heti?"
"Kyllä meidän pitäisi", vastasi Bors.
"Galahad, auta isääsi joutumaan valmiiksi. Haluan jutella ritari Borsin kanssa."
Galahad suuntasi kulkunsa uljaasti talleja kohti, ja he kuulivat hänen kyselevän isältään tuosta tulevasta taistelusta. Elaine odotti, että Bors sanoisi jotakin. Mutta Bors antoikin hänen puhua ensin.