He pitivät silmällä hänen lähestymistään.
"Kuningatar", sanoi Ettard, "luuletteko olevan oikein, todella siveellistä, että jokin syntyperältään hänenlaisensa osoittautuu niin ihailtavaksi?"
Kuningatar tuijotti häneen.
Galahad seisoi heidän edessään onnellisena päivätyöstään, kuitenkin hieman järkkyneenä äkillisistä ja ilmeisistä kunnianosoituksista.
"Olen iloinen saatuani katsella menestyksenne alkua", sanoi Ginevra. "Te polveudutte molemmilta puolin jalosta suvusta. Teistä tulee vielä yhtä kuuluisa mies kuin isännekin on."
"Ehkä", vastasi Galahad. "Mutta minun täytyy tunnustaa, että minulla on ollut hyvin helppo työ tänään iltapäivällä. Nuo miehet olivat niin ystävällisiä, etteivät viitsineet ahdistaa minua kovasti."
"Se ei ole lainkaan heidän tapaistaan", sanoi kuningatar.
"He koettivat parastaan, kuten tekin. Se on ainoa keino."
Ettard sanoi myöhemmin Ginevran suoriutuneen siitä melko hyvin, mutta
Anglides pahastui huomautuksesta.
"Siinä ei ollut mitään, mistä hänen olisi pitänyt suoriutua."