"Ja jotakin minusta. Tiedän sen. Ja nyt olet saanut Galahadin haltuusi vallan nuorena ja tällä kertaa aiot kehittää hänestä todellisen miehen."
"Kuten haluat", vastasi Ginevra. "Tarkoitan melkein juuri sitä."
"No niin, kun olet lopettanut hänen kehittämisensä, ei hänen oma äitinsä tuntisi häntä, koska hän on jo nyt niin hämmentynyt."
"Ei hänen isänsäkään tuntisi häntä", sanoi Ginevra. "Mutta tässä muutoksessa ei erityisesti Elaine ole mielessäni."
"Etkö haluaisi kuvailla minulle, millainen tästä mestariluomasta tulee?"
"Lancelot, olen ajatellut ihan uudenlaista miestä, alkuperäistä tyyppiä. Ensiksikin hänestä tulee henkisesti voimakas ja ruumiillisesti puhdas. Hän ei saa sellaista mielijohdettakaan, että hän katuisi tai häpeisi jotakin eikä hän ikinä rakasta naista muulla tavalla kuin poikasi nyt rakastaa minua."
"Vai niin", sanoi Lancelot. "Jos jätetään hetkiseksi syrjään se mahdollisuus, että ihmisluonto voidaan muuttaa perinpohjin, niin haluaisin tietää, mistä tämä onnellinen ajatus juolahti päähäsi"?
"Kokemuksesta, päinvastaisesta", vastasi Ginevra. "En ole milloinkaan kohdannut sellaista miestä. Se on jotakin ihan uutta."
"Jumala ei ajatellut sitä luodessaan meidät", sanoi Lancelot. "Se on todella alkuperäistä. Mutta eiköhän hänestä kehity hirmuinen öykkäri?"
"Vaara onkin juuri siinä, mutta luulen, että sen voi karttaa", sanoi Ginevra. "Hänen huumoritajuaan pitää kehittää. Sinulta hän ei ole perinyt paljoakaan, Lancelot."