ELAINE
I
Kahdesti elämässään sai Lancelot naiselta lemmenpyynnön. Kahdelta ihan erilaiselta naiselta, joita molempia nimitettiin Elaineksi. Mutta kuten koko maailma tietää, ei Lancelot välittänyt mistään naisesta, paitsi Ginevrasta.
Selostakaamme jälkimäinen tapahtuma ensin. Keski-ikäisenä hän saapui Astolatin ritarin Bernardin taloon, ja, ritarilla oli tytär. Häntä nimitettiin Elaine Puhtaaksi hänen ulkomuotonsa vuoksi ja siksi, ettei hän tiennyt mitään maailmasta. Tästä Elainesta me tavallisesti kuulemme kerrottavan. Vanhat kirjat kertovat hänen rakastaneen Lancelotia parantumattomasti ja kuolleen siitä. Heidän erohetkellä lausumansa sanat on kirjoitettu muistiin.
"Tahtoisin teidät miehekseni."
"Kiitän teitä", sanoi Lancelot, "mutta minusta ei milloinkaan tule aviomiestä".
"Silloin, kaunis ritari, tahdotteko ruveta rakastajakseni?"
"Jumala siitä varjelkoon!" vastasi Lancelot. "Teidän sukunne ei pitäisi siitä."
"Silloin valitettavasti", sanoi Elaine, "täytyy minun kuolla rakkaudesta".
"Älkäähän nyt", sanoi Lancelot. "Olisin ehkä mennyt naimisiin ennen tätä, jos vain olisin mukautunut siihen. Nyt se on liian myöhäistä. Mutta koska se herättää teissä sellaisia tunteita kuin sanotte, tahdon tehdä voitavani. Kun menette naimisiin — ah, kyllä te menette — lupaan osan maistani teille ja perillisillenne, ja niin kauan kuin elän, tahdon olla uskollinen ritarinne."