"Kyllä."
"Galahad, luulette, etten ymmärrä tätä, mutta tiedän enemmän tuosta keskustelusta kuin te. Tiedän enemmän naisista. Kun varoitin teitä, tunsin pelin jokaisen käänteen."
"Ette ole oikeudenmukainen Ettardia kohtaan, kuningatar — hän oli ystävällinen ja myötätuntoinen, ja me —"
"Miksi hänen piti olla myötätuntoinen? Ette suinkaan ollut joutunut minkäänlaisiin hankaluuksiin, vai olitteko?"
"Tarkoitan meidän todenneen, että luonteemme ja ihanteemme ovat melkein samanlaiset."
"Toivoakseni eivät ole", sanoi Ginevra. "Sallikaa minun näyttää teille, kuinka hyvin tiedän, mitä tapahtui. Hän oli uskovinaan teille jonkun sydämensä suurimman salaisuuden."
"Hän uskoikin sen minulle."
"No niin, en kysy teiltä hänen sanojaan, koska se ei olisi oikein, mutta kysykää itseltänne, Galahad, uskoiko hän todella teille mitään. Älkää olko millännekään! Pääasia on se, että te silloin tunsitte tarvetta kertoa hänelle jotakin omasta puolestanne, ja se antoi hänelle tilaisuuden imarrella teitä kuuntelemalla tarinaa sisäisestä elämästänne. Hän kiersi teidät pikkusormensa ympärille. Hän pani teidät puhumaan liian paljon ja suutelemaan vielä kaiken hyvän lisäksi."
"En luottanut häneen — en ainakaan täysin."
"Ellette täysin, niin kuitenkin luotitte", sanoi Ginevra.