"Siinä tapauksessa luovun kaikesta", sanoi Galahad. "Luulin, ettei teillä ole mitään sitä vastaan."
"Tiedän, miltä teistä tuntuu", sanoi Ginevra. "Teissä herää katkeruus niitä sovitteluja ja ristiriitoja vastaan, joita nimitetään kohtaloksemme."
"Se ei ole ikinä juolahtanut mieleeni enkä ole varma, mitä se tarkoittaa", sanoi Galahad. "Koetan elää sen aatteen mukaan, joka teillä on minusta, eikä minun nyt tarvitse tehdä muuta kuin ottaa selko siitä aatteesta. Tietysti minun ei olisi pitänyt suudella Ettardin kättä, koska ette pidä siitä. Mutta muun puolesta en tunne itseäni rikolliseksi. Ette hyväksy naisia ettekä rakkaussuhteita. Hyvä on, koetan karttaa molempia. Ja kuitenkin te sanotte sen olevan vaarallista, että ihminen koettaa elää nuhteetonta elämää."
"Puhutte kuin isänne", sanoi Ginevra. "Antakaa minun selittää: hölmömäistä on antautua naisten johdettavaksi, kuten useimmat miehet antautuvat — ja mitä rakkauteen tulee, on tyhmää arvostella liian huonoksi elämän tavallista kulkua, ja hyvin hienon miehen pitäisi pystyä tuntemaan hyvin jaloa intohimoa."
"Kuinka siihen päästään?" kysyi Galahad.
"Siihen ei ole mitään ohjetta — jokaisen täytyy aikaansaada se itse väsymättömällä työllä. Mutta kun te sanoitte rajoittavanne pyrkimyksenne kauniiseen käytökseen, pelkäsin teidän menevän kokonaan palasiksi, niin että olisitte vain vaaraton, tyhmä henkilö."
"No niin, jos se on tyhmyyttä —"
"Ehkä aioitte sanoa, ettei Ettard ole tyhmä. Ei hän olekaan. Galahad, varoitan teitä kahdesta asiasta heti, kahdesta ihan erilaisesta vaarasta. Toinen on se alhainen viehätys, jota ehkä erehdytte luulemaan rakkaudeksi. Sekin on jo kyllin arveluttavaa laatua. Mutta toinen on pahempi — mielen veltostuminen, se väsymys, joka joskus saa valtaansa hiljaiset luonteet. Useimmat nuoret miehet aloittavat uransa kaikenlaisilla haaveilla, ei välttämättä sellaisilla kuin te, vaan haaveilla ylimalkaan. He lopettavat useinkin pyhittäen koko tarmonsa kauniille käytökselle. He siis raukeavat noudattamaan tavaksi tulleita tottumuksiaan, kaikki heidän päivänsä ovat samanlaisia, ja he iloitsevat siitä, että ne toistuvat ilman edistymisen tuottamia tuskia tai epämukavuuksia."
"Silloin he ovat oikeastaan jokseenkin tavallisia", sanoi Galahad, "jos voivat mukaantua niin helposti".
"Niinkö luulette?" sanoi Ginevra. "Olen sattunut elämässäni pitämään hyvin paljon kolmesta miehestä, joissa kussakin oli suuruuden ainesta. Ensimmäinen pääsi juuri rajoille tyytyen sitten saavuttamiinsa tuloksiin. Toinen meni paljoa pitemmälle, mutta hänkin mukautui juurtuneihin tapoihin ja lakkasi kuvittelemasta. Se vaara uhkaa teitäkin, Galahad. Oletetaan nyt, että jos te seuraatte tätä kieltäytymisihannettanne, voiko se suoda teille ja muille mitään todellista onnea, vaikka se pelastaisikin teidät erehdyksistä ja surusta? Jos käännätte selkänne elämälle, ette voi kehittyä."