"Saanko kysyä, lähettikö hän teidät hakemaan Lancelotia?
"Jos hän tietäisi minun tulleen tänne, ajattelisi hän minun tehneen hänelle vääryyttä. Hän ei itse koskaan esitä toista pyyntöä Lancelotille eikä hänellä ole pienintäkään aavistusta, että minä teen sen hänen puolestaan."
"Silloin te olette jalo mies."
"Jaloko, kuningatar?"
"Ritari Bromel, olen kuullut teitä mainittavan Elainen ensimmäiseksi rakastajaksi. Nähtävästi te rakastatte häntä vieläkin. Pyydätte minua vaikuttamaan ritari Lancelotiin. Jos teen niin ja hän tottelee, käyvät mahdollisuutenne voittaa Elaine omaksenne hyvin pieniksi. Tai ehkä ette huolikaan hänestä enää."
"Minun ei pitäisi vaivata teitä henkilökohtaisilla asioillani", sanoi
Bromel, "mutta olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaankin häntä.
Jos hän ottaisi minut miehekseen nyt, tulisi minusta kuningaskuntanne
onnellisin mies. Mutta hän ei yksinkertaisesti huoli minusta."
"Otaksun, että hänen ja Lancelotin välisestä suhteesta voi syyttää Lancelotia", sanoi kuningatar. "En voi antaa anteeksi Lancelotille sitä, että hän petti tytön."
"Ei, kuningatar. Minun on pakko ilmoittaa sen olleen suurimmaksi osaksi Elainen omaa syytä. Siihen aikaan ajattelin toisin, mutta se johtui siitä, että olin katkerasti pettynyt, ja oli niin helppo syyttää Lancelotia. Mutta Elaine kertoi minulle itse, mitä hän aikoi tehdä, ennenkuin teki sen. Juuri senvuoksi taistelin ritari Borsin kanssa. Olette ehkä kuullut kerrottavan siitä?"
"Muistelen kuulleeni", vastasi kuningatar. "Ja te rakastatte häntä vieläkin?"
"Kyllä, kuningatar."