Elaine suuteli häntä molemmille poskille ja näytti vastahakoisesti päästävän hänet irti. Galahad puristi hänen kätensä omaansa, kun he kävelivät halliin. Alice seurasi tietysti heitä, ja ovenvartijakin tuli niin lähelle, että kuuli keskustelun.
"Oletpa kiltti poika muistaessasi minua", sanoi Elaine.
"En olisi lainkaan hämmästynyt, vaikka iloinen hovielämä olisi haihduttanut meidät kaikki mielestäsi."
Hän auttoi Alicea varustusten riisumisessa ja työnsi sitten Galahadin istumaan.
"Meillä on paistia puoliseksi", sanoi Alice. "Hänen lempisipulinsa kera."
"Paisti on mainio, Alice", sanoi Galahad, "mutta ilman sipulia tällä kertaa, ole niin hyvä".
"Hän ei pidä sipulista, se on selvää", sanoi Elaine.
"Kuka ei pidä, äiti?"
"En tiedä vielä. No niin, hovielämä miellyttää kai sinua, vai kuinka?"
"Se on loistavaa! Sinun pitäisi nähdä, äiti, kuinka siellä eletään — ja sinä rakastaisit kuningatarta. Minulla ei ollut aavistustakaan, että on olemassa sellainen nainen."