"Koska minä kuulun vanhempaan sukupolveen. Olen juuri huomannut sen. Aatteesi hämmästyttävät minua hieman, ja senvuoksi sinun täytyy olla jokseenkin kylmä minun aatteitani kohtaan."
Galahad oli jo kauan aikaa halunnut mennä nukkumaan. Jotakin oli tapahtunut kodille tai hänelle, hän ei tiennyt kummalle. Sen täytyi olla, niinkuin kuningas oli sanonut, että lyhytaikainen oleskelu hovissa oli vanhentanut häntä äkkiä. Hän ei mielellään myöntänyt sitä, mutta ei ollut oikein vireessä — hän tunsi epäsointua kaikessa, mitä hänen äitinsä oli sanonut. Oliko hänen isänsä tuntenut samaa? Senkö vuoksi ei kumpikaan heistä vieraillut Corbinissa?
* * * * *
Alice oli kattanut pöydälle herkullisen aamiaisen, mutta Galahad söi vähän, ja sitten hän ilmoitti äidilleen, että hänen täytyi lähteä paluumatkalle.
"Jää puoliselle, Galahad — et saa ruokaa matkalla."
"Alice panee kyllä evästä mukaani", vastasi Galahad, "ja ehdin
Camelotiin päivälliselle".
"Tiedät itse parhaiten, mitä sinulta odotetaan", sanoi Elaine.
Kun hän oli valmis lähtemään, kumartui hän hevosen selästä suutelemaan äitiään.
"Tule kotiin niin usein kuin voit."
"Ratsastan tänne tulevalla viikolla — pyydän kuninkaalta luvan siihen.
Mutta aion puhua isälleni sinun tulostasi hoviin."