Hän ei näyttänyt niin ankaralta kuin hänen sanoistaan voi päättää. Hänellä oli yllään uusi ja viehättävä puku, ja Galahad ajatteli, kuinka paljon komeammalta hän näytti kuin hänen äitinsä.
"En ole pysynyt poissa senvuoksi, että halusin sitä."
"Ettekä myöskään siksi, että minä sitä toivoin! Siinä nyt näette,
Galahad, ettette voi keksiä minkäänlaista pätevää puolustusta."
"Olen ollut hyvin onneton", sanoi Galahad.
Ginevra huomasi siinä jotakin huvittavaa.
"Otaksun Ettardin sulojen ahdistavan teitä. Epäilemättä näette hänestä unta."
Galahad ponnahti seisaalle kiihkeästi.
"Oletteko tekin samanlainen kuin muut?" kysyi hän.
Ginevra piilotti hämmästyksensä eikä ollut kuulevinaankaan huomautusta.
"Istuutukaa", sanoi hän. "Haluaisin tietää, miksi olette onneton."