"Se koski ihmisiä, joita olen pitänyt suuressa arvossa", sanoi Galahad, "enkä voi kunnioittaa heitä enää".
"Se ei ehkä ollut totta", sanoi kuningatar. "Varminta on, ettei usko kaikkia hovissa liikkuvia juoruja."
"Pelkään sen olevan totta, kuningatar."
Kuningatar epäröi hetkisen.
"Se on ikävää, ja jos se on totta, toivon, ettei se koske minua.
Minusta ei tuntuisi lainkaan hauskalta, jos saisitte tietää vikani,
Galahad."
Galahad hymyili, ja tällä haavaa näytti hänen tavallinen: onnellisuutensa palaavan.
"Se on niin ikävää kuin suinkin. Jos se koskisi teitä, olisi se varmasti silkkaa valhetta."
Ginevra katseli häntä tarkkaavaisesti. Galahad luuli hänellä olevan mielessä jotakin, mistä ei voinut päättää, sanoisiko sen vai ei.
"Galahad, tiedän, mitä olette kuullut. Ja arvaan sen ilkeän henkilön nimenkin, joka on viitsinyt kertoa sen teille."
"Kuulin sen sattumalta, erehdyksestä", sanoi Galahad. "Mies saa kiittää teitä siitä, että hän on vielä hengissä. Ellen olisi muistanut sanojanne, olisin tappanut hänet heti paikalla."