"Ei nyt!" huudahti kuningatar. "Jään tänne, kunnes saan asian täydellisesti selville. En ole koskaan ennen Arthurin hovissa kuunnellut tällaisia viittauksia. Puhuvatko he todellakin kuninkaasta? Hänenkö vaimoaan he huvittavat?"
"Minä ainakin", sanoi Meliagrance, "puhun Lancelotista. Huhu kertoo hänen ihailevan Iseultia. Siinä ei ole mitään luonnotonta tai häpeällistä. Kukaan ei viittaa siihen, että Iseult tahtoisi ottaa hänet Tristramin sijaan."
"Ja minä", sanoi Gawaine nousten ruohikolta ja puhdistellen tomua vaatteistaan, "puhun kuninkaasta. Epäilen, ovatko hän ja Tristram hyviä ystäviä nyt. Tuona iltana teltassa Tristram oli epäkohtelias veljelleni — sanoi Agravainea Lamorakin murhaajaksi tai ainakin osalliseksi siihen. Jos Agravaine on murhaaja, olen minäkin ja niin on kuningaskin pitäessään meitä viattomina."
"Miksi te ette voi selostaa rehellisesti tapahtumaa?" huusi Ector. "Tristram oli Lamorakin ystävä ja väittää Lamorakin kaatuneen suuren väijyksistä hyökkäävän ylivoiman uhrina eikä tasapäisessä taistelussa. Hän sanoo tuota odottamatonta päällekarkausta epäritarilliseksi, ja Lancelot on samaa mieltä hänen kanssaan. Niin on kuningaskin, varmasti. Luulitteko todellakin voivanne läpäistä nämä turnajaiset kuulematta arvostelua siitä, mitä teitte viime vuonna? Tristram on epäilemättä huolissaan Iseultin ja itsensä vuoksi; kuinka hän voisi tietää, mitä sellaisessa maassa saattaa tapahtua, missä yksi tuollainen päällekarkaus on tehty?"
"Ymmärrän teidän olevan oikeassa, ritari Ector", sanoi Ginevra.
"Turnajaiset olivat varmasti erinomaiset."
"Mitä te miehet ajattelette?" kysyi Anglides. "Tulitteko tänne tiedustelemaan kuningattaren vointia? Oliko aikomuksenne ilahduttaa häntä?"
"Tulimme juuri sitä varten", vastasi Ector, "mutta olemme tehneet sen väärällä tavalla. Kuningatar, teidän ei kannata kiinnittää huomiotanne näihin juoruihin. Tulette iloiseksi, kun pakotatte meidät sanomaan jäähyväiset."
"Ainoa asia, josta en pidä", sanoi kuningatar, "on se, että kuulen teidän riitelevän tai hakevan riitaa. Mitä ikinä Arthur tehneekin, on se hyvin tehty — te kaikki tiedätte sen — ja Lancelot on samanlainen kuin aina ennenkin. Gawaine, te olette liian suuressa kiitollisuudenvelassa kummallekin voidaksenne olla uskoton."
"En minä olekaan uskoton, kuningatar. Olen päinvastoin kuninkaan uskollisimpia ystäviä. Olen selostanut vain tosiseikat."
"Väitättekö sitäkin uskollisuudeksi?" kysyi Meliagrance. "Oletteko ajatellut, kannattaako sellaisia tosiseikkoja ollenkaan selostaa?"