"Mutta minä vaadin sinulta niitä Arthurin vaimona. Ajattele tätäkin erääksi hänen pyhäksi käskykseen."
"En voi ajatella esimerkkiä juuri nyt."
"No niin — luulen, ettet voikaan. Toivoin sinun voivan. Toivoin sinun sanovan, ettet enää toistamiseen lähde mielelläsi vierailemaan Pelles-kuninkaan tyttären luo. Arthurhan on juuri äsken käskenyt sinun ratsastaa sinne."
"Pelles-kuninkaan tyttären luoko?"
"Arthur tietää tarinan, ja niin teen minäkin. Hän iloitsee siitä, että vihdoinkin olet löytänyt naisen, jota voit rakastaa. Hän lähettää sinut tälle matkalle senvuoksi, että saisit nähdä tytön jälleen."
"Tämä poikkeaa suuresti siitä, kuinka itse ymmärsin hänen määräyksensä", vastasi Lancelot.
"Nuo määräykset eivät merkitse mitään. Matkustat sinne tervehtimään häntä."
"En tiedä lainkaan, mitä olet kuullut", sanoi Lancelot, "mutta sanon sinulle rehellisesti, etten rakasta Elainea".
"Niin, se juuri on tytön nimi", sanoi Ginevra. "Tarina on tosi."
"Jos ottaisin asian vakavalta kannalta, menettäisin järkeni", sanoi Lancelot. "Joitakin loruja on kantautunut korviisi, ja sinä olet mustasukkainen, syytät minua uskollisuudestani Arthuria kohtaan ja väität rakkautemme loppuvan tähän. Etkö voi käsittää minun suhdettani siihen? Elainen tarina on tavaton."