Hän kuuli ovelle hiljaa koputettavan. Luultavasti kuningas, ajatteli hän, jonka mieleen myöhemmin on juolahtanut joitakin ajatuksia hevosruuasta. Hän irroitti salvan, katsoi käytävään ja näki edessään tomun peittämän miehen, vasta tulleen pitkältä ratsastusmatkalta.
"Ritari Lancelot", sanoi hän. "Tuon teille salaisen viestin, teille ainoastaan."
"Tulkaa sisään ja sulkekaa ovi", sanoi Lancelot. "Kukaan ei voi kuunnella meitä, mikäli tiedän. Millainen on viestinne?"
"Naisenne on Casen linnassa. Hän tahtoo tavata teitä heti."
"Hyvin kiinnostavaa", vastasi Lancelot. "Kuka on tämä salaperäinen henkilö, joka lähettää minulle kutsun keskiyöllä?"
"Ritari Lancelot", sanoi mies, "olen tuonut viestin".
"Sehän voi yhtä hyvin olla ansa."
"Voi kylläkin", vastasi mies.
Lancelot koetti kuvitella, kuinka Ginevra oli voinut päästä Casen linnaan niin pian.
"En lähde nyt", sanoi hän. "Mutta huomenna pysähdyn linnaan ja osoitan kunnioitustani naiselle."