»Hän on Helenan lähin palvelijatar ja kerrassaan kaunis nainen. Helena tahtoo pitää vain kauniita palvelijattaria.»
»Minä tarkoitan tietysti hänen luonnettaan. Jokainenhan kyllä huomaa, että lapsi on hauskan näköinen. Onko hän luotettava ja vaaraton — suhteessaan miehiin?»
»Vaaratonko?» sanoi Eteoneus. »Ei missään tapauksessa. Varmasti hän tulee murskaamaan useampia sydämiä kuin kukaan ennen tuntemistasi naisista — Helenaa lukuunottamatta. Pidän hänestä paljon. Hän on yleisessä suosiossa, meidän vanhainkin keskuudessa. Pojallasi on hänestä myös hyvä käsitys — hän voisi kuvailla tytön sinulle luotettavammin kuin minä.»
»Sinä annat tukea pahimmille epäilyksilleni! Sitähän juuri pelkäsinkin,
Eteoneus. En salli poikani rakastua tuohon tyttöön! En voi!»
»Se on nyt kumminkin jo tapahtunut ilman sinuakin», sanoi Eteoneus.
»Poikasi on rakastunut häneen ja hän poikaasi. Se onkin suuri onni
Damastorille, sillä hän ei voisi löytää toista niin kaunista tyttöä,
joka huolisi hänestä.»
»Mutta tyttöhän on vain palvelijatar!» sanoi Kharitas.
»Poikasihan ei ole edes sitäkään», sanoi Eteoneus. »Hän on kiltti poika, mutta toistaiseksi aivan hyödytön, ja parasta mitä hänestä tiedän on että Adraste on rakastunut häneen. Mitä sinä suret? Anna heidän olla onnellisia.»
»Varmasti saa tyttö hänet hankaluuksiin», sanoi Kharitas. »Pojallani ei ole minkäänlaista kokemusta ja tyttö ei ole suotta elänyt Helenan seurassa. Hänellä on varmasti joitakin tarkoituksia poikani suhteen.»
»Olen nähnyt aikoinani melko paljon turmelusta», sanoi Eteoneus, »ja jotkut ovat sitä mieltä, että minäkin olen sitä osaltani lisännyt, mutta en ole tarpeeksi selvillä pirullisuudesta ymmärtääkseni kuinka tuo tyttö voisi johtaa poikasi hankaluuksiin. Jos minä olisin vastuussa tytöstä, pelkäisin poikasi vuoksi, mutta Adraste ei voi tehdä hänelle mitään pahaa.»
»Kyllä hän voi», sanoi Kharitas; »hän voi turmella poikani uran menemällä naimisiin hänen kanssaan».