»En tiedä oikein», sanoi Eteoneus. »Se tuntuu aika lailla monimutkaiselta… Tarkoitatko, että saan lähteä samalla hetkellä, kun saamme tiedon Hermionen olinpaikasta?»
»Juuri sitä.»
»Taivaan kiitos, sitten saan lähteä! Mitäs siitä arvelet! Tuossa hän on!»
»Missä?»
»Aivan sinun takanasi — ovella.»
»Mitä tämä merkitsee, Hermione? Missä olet ollut?»
»Kysy sitä joskus toisella kerralla — se ei laisinkaan kuulu asiaan.
Tahdon puhua sinun ja äidin kanssa.»
»Meilläkin on muutama sana sinulle sanottavana. Totta kai ymmärrät kuinka sopimattomasti olet käyttäytynyt —»
»Älä puhu typeryyksiä, isä! Missä äiti on?»
»Helena! — Voi, Helena! Hermione on täällä!»