»Sillä ei ole kiirettä», sanoi Menelaos. »Minulla on tänä aamuna paljon työtä. Asia ei ole missään tapauksessa tärkeä tällä hetkellä. Hermione ei ole onneton.»
»Minusta se on tärkeä, Menelaos. Ehkäpä ei Hermione ole onneton — niin ainakin toivon — mutta häntä on laiminlyöty paljon. Nyt kun taas olemme kotona, pitäisi meidän tarkata häntä ja huolehtia siitä, että hän voi elämässään kehittää parasta itsessään ja olla tyytyväinen iän karttuessa. En ymmärrä kuinka voit lykätä niin tärkeää asiaa hetkistäkään tuonemmaksi.»
»Kas, tämäpä vasta jotakin!» sanoi Menelaos. »Jos hänet Troijan on laiminlyöty, niin ole hyvä ja sano minulle kuka sen on tehnyt. Puhut aivan kuin se olisi minun syyni!»
»Me jätimme hänet kumpikin, joskin eri syistä», sanoi Helena. »Minä otan syyn niskoilleni, jos haluat, mutta kun nyt taas olemme täällä, niin hyvittäkäämme rikoksemme. Luultavasti sinä olet siihen yhtä halukas kuin minäkin. Minulle puolestani ei mikään ole tänä aamuna sen tärkeämpää. Jos sinulla on liian kiire ruvetaksesi ajattelemaan asiaa nyt, niin ole hyvä ja määrää aika milloin voimme keskustella siitä! Mutta eihän sinulla ole mitään työtä nyt, Menelaos. Kun tulin sisään, seisoit vain katselemassa ulos ovesta.»
»Soisinpa sinun oppivan ymmärtämään, että mies voi olla hyvinkin kiinteässä työssä, vaikka seisookin katselemassa ulos ovesta. Et luota minuun paljoakaan, Helena. Jollen ajattelisi syvällisesti ja usein, ei tämä talo kauankaan pysyisi pystyssä. Se on jäänyt surkealla tavalla hoitamatta. Luulenpa sillä tavoin pitäväni järkevästi huolta lapseni tulevaisuudesta, että edes hoidan taloamme.»
»Sinä olet oivallinen isäntä, Menelaos. Ei kukaan voi antaa sille suurempaa arvoa kuin minä. Sen vuoksi juuri tahtoisin puhua Hermionestakin — tarvitsemme sinun neuvoasi ennen kuin hän sitoo itsensä liiaksi.»
»Mihin sitoo itsensä?»
»Esimerkiksi aviomieheen.»
»Oresteeseenko?»
»Se on luullakseni yksi mahdollisuus», sanoi Helena, »sillä Hermione luulee olevansa rakastunut häneen».