»Haluan», sanoi Hermione.
»Nyt olet antanut vastauksen kysymykseeni. Sinä et rakasta elämää.»
»En ymmärrä kuinka todistat sen tällä», sanoi Hermione.
»En minäkään», sanoi Menelaos, »mutta se riittää todistukseksi äidillesi, joka tietää sellaisista asioista enemmän kuin me. Toivon sinun menettelevän sen mukaan.»
»Isä, soisin ettet kiusoittelisi minua sellaisella asialla, jota pidän ja jota kuka tahansa pitäisi — hyvin vakavana!»
»Mihin sinä oikein viittaat?» sanoi Menelaos.
»Tietysti avioliittoon!»
»Sehän on vakava asia», sanoi Menelaos, »mutta en minä vielä ollut tullut siihen. Halusin vain saada selville onko sinulla elämänrakkautta, koska siinä tapauksessa voit mennä naimisiin milloin tahansa vaikkapa vääränkin miehen kanssa, mutta jollei sinulla ole sitä, sinun täytyy lykätä avioliittosi tuonnemmaksi, vaikkapa oikea mies olisi tarjolla.»
»Ole nyt toki hyvä ja selitä minulle oikein mitä tarkoitat», sanoi
Hermione.
»Kaikki aikanaan», sanoi Menelaos. »Minun täytyy ensinkin kysyä sinulta paria seikkaa. Onko ketään sellaista miestä, jonka kanssa tahtoisit karata?»