»Et voi jättää anoppiasi huomioon ottamatta», sanoi Menelaos. »Iloitsen siitä, että ajattelet hänestä tuolla tavoin, mutta sinun on varmasti vaikea pysyä kannallasi sitten kun olet mennyt naimisiin hänen poikansa kanssa. Tiedätkö, Hermione, varmaankin olisi viisainta harkita vielä tilannetta. Pidän Oresteesta entistä enemmän ja niin edespäin, mutta avioliitossa on otettava sukulaisetkin huomioon. Avioliitto on peloittavan yhteiskunnallinen järjestelmä. Minä en tunne suorastaan minkäänlaista yhteiskunnallista vetovoimaa Klytaimnestraa kohtaan.»
»Isä, etkö sinä enää olekaan Oresteen ja minun puolellani?» sanoi
Hermione.
»En tietenkään», sanoi Menelaos, »mutta voithan sinä itsekin nähdä millä kannalla asiat ovat. Olisin voinut neuvotella avioliittoasi koskevista asioista Agamemnonin kanssa ja salata vastenmielisyyteni hänen vaimoaan kohtaan, mutta nyt on vaimo perheen päämies. Se muuttaa aika lailla asiaa. En voi ryhtyä neuvotteluihin naittaakseni tyttäreni veljeni murhaajan pojalle!»
»Veljesi pojalle!» sanoi Hermione.
»Kaikki tuo on aivan oikein», sanoi Menelaos, »mutta minä näen asian toiseltakin puolen. Mitähän jos antaisimme asian levätä jonkin aikaa. Oresteella on nyt joka tapauksissa muuta tekemistä, eikä asialla ole kiirettä.»
»Minä en voi hylätä Orestesta, jos se on tarkoituksesi», sanoi Hermione. »Minä olen sidottu häneen — olen vapaaehtoisesti lupautunut hänelle. En ole missään suhteessa muuttanut mieltäni. Kun hän on valmis ottamaan minut, olen hänen. Luulin sinun ymmärtävän sen, isä. Mieluummin menisin naimisiin, jos sinä antaisit siunauksesi, mutta joka tapauksessa menen naimisiin Oresteen kanssa. Soisin sinun auttavan häntä Aigisthosta vastaan — mutta luultavasti hän kyllä selviää yksinkin.»
»Tuo ei ole mielestäni oikein sopivaa tyttären puhetta isälle», sanoi Menelaos. »Sinun pitäisi kuunnella vanhempaisi neuvoa. Mekin olemme aikanamme totelleet vanhempiamme.»
»Minäkin kunnioitan sinun vanhempiasi», sanoi Hermione, »mutta sinä rikot minulle antamasi sanan vain siitä syystä, että Klytaimnestra surmasi Agamemnonin. Äiti on saanut sinut puolelleen, vaikka et itsekään sitä ymmärrä. Hän ja hänen sukunsa turmelisivat kyllä minun elämäni, jos vain sallisin.»
»Hermione», sanoi Helena, »tuo ei ole sopiva keskustelun sävy isäsi kanssa puhellessasi. Hän on aivan oikeassa — sinun pitäisi kunnioittaa vanhempiasi. Kysymys ei ole siitä, ansaitsevatko he sen huomaavaisuuden — kukaan ei ole antanut sinulle oikeutta arvostella sellaista asiaa. Siitä vain on kysymys, onko oma luonteesi kyllin hieno, jotta mieluummin puhut kohteliaalla tavalla… Ja minun tekee mieleni muistuttaa sinulle, että olen antanut täyden suostumukseni sinulle mennä avioliittoon Oresteen kanssa. Enhän pyytänyt sinulta muuta kuin että taipuisit vain näkemään Pyrrhoksen. Sekin on minusta nyt yhdentekevää. Mene vain naimisiin Oresteen kanssa, jos haluat, en minä siitä välitä. Sinä ja isäsi saatte järjestää sen asian.»
»Ainoa toimenpide, johon minä ryhdyn tässä jutussa», sanoi Menelaos, »on se, että lykkään kaikki tuonnemmaksi. Nyt lähden tekemään mitä voin auttaakseni poikaa. Katsokaamme sitten mitä voimme tehdä.»