Heti seitsemän jälkeen samana iltana kääntyivät eräät rattaat, joita nuori ratsurenki ajoi ja kastanjanruskea laukkipää tamma veti, Worsted Skeynesin asemalle ja pysähtyivät piletinmyymälän eteen. Kun mr Pendycen nelipyöräiset rattaat, joita ruskea hevonen veti, saapuivat vähän myöhemmin, oli niiden pakko asettua edellisten taakse. Minuutti ennen junan tuloa lordi Quarrymanin vaunut ja raudikkopari kaarsi sisään, ajoi molempien edellisten ohi, ja asettui rivin etunenään. Tätä pientä ajoneuvojen riviä lukuunottamatta aseman kärrit ja parin talonpojan kiesit seisoivat siinä, perä asemarakennukseen kääntyneinä. Ja tässä järjestelyssä oli jotakin sopusointuista ja säädyllistä, ikäänkuin kaitselmus itse olisi johtanut niitä ja osoittanut itsekullekin paikkansa. Ja kaitselmus oli tehnyt vain yhden erehdyksen — sen, että se oli asettanut kapteeni Bellew'n rattaat suoraan pilettimyymälää vastapäätä, sen sijaan että siinä olisivat seisoneet lordi Quarrymanin vaunut ja niitä lähinnä mr Pendycen nelipyörärattaat.
Mr Pendyce astui ensimmäisenä esiin; hän tuijotti kiukkuisesti vieraisiin rattaisiin ja astui päin omia ajoneuvojaan. Lordi Quarryman astui esiin toisena. Korkea harmaa hattu peitti hänen kookasta ruskettunutta päätään, jonka harvan tukan kattama takaraivo suorana viivana jatkui niskaan. Hänen harmaan takkinsa liepeet olivat suorakulmaiset ja niin olivat myös hänen kenkäinsä kärjet.
"Hei, Pendyce!" huudahti hän sydämellisesti; "minä en huomannut sinua asemalla. Kuinka vaimosi voi?"
Kääntyessään vastaamaan mr Pendyce kohtasi kapteeni Bellew'n pienet hehkuvat silmät, sillä kapteeni astui esiin kolmantena, He välttivät tervehtimästä toisiaan, Bellew hyppäsi rattailleen, käänsi tammansa ympäri, kaarsi talonpoikien kiesit ja istuen etuistuimella lähti ajamaan hurjaa vauhtia. Hänen ratsupoikansa kiiruhti innokkaasti perässä, takertui rattaisiin kiinni ja hyppäsi takaistuimelle. Lordi Quarrymanin vaunut perääntyivät tyhjäksi jääneelle paikalle. Niin korjautui kaitselmuksen hairahdus.
"Mieletön mies, tuo Bellew! Tapaatko sinä häntä?"
Mr Pendyce vastasi:
"En, enkä haluakaan. Toivon, että hän pötkisi matkoihinsa."
Hänen armonsa hymyili:
"Metsästystienoot näyttävät tuottavan tuontapaisia otuksia; on aina yksi tuollainen kutakin koiralaumaa kohti. Missä hänen vaimonsa nyt on? Kaunis nainen, mutta kovin elämänhaluinen, vai mitä?"
Mr Pendycen mielestä lordi Quarrymanin silmät etsivät hänen omiaan merkitsevän näköisinä ja mutisten: "Herra tiesi!" hän hävisi rattaisiinsa.