Lordi Quarryman katseli suopeasti hevosiaan. Hänen tapansa ei ollut miettiä kysymyksiä miksi? mitä varten? minkä vuoksi? Hyvä Jumala oli luonut hänet lordi Quarrymaniksi, luonut hänen vanhimman poikansa lordi Quantockiksi; hyvä Jumala oli luonut Gaddesdon-koirat — se riitti!
Kotiin tultuaan mr Pendyce meni pukeutumishuoneeseensa. Sopessa kylpyammeen vieressä makasi John-koira, ympärillään joukko herransa tohveleita, sillä vain täten se saattoi lievittää eron katkeruutta. Sen tummat ruskeat silmät olivat oveen kiinnitetyt, ja niiden terän ympärillä hehkui valkea kehä. Se tuli kartanonherran luo häntäänsä heiluttaen, tohveli suussaan, ja sen silmä lausui selvästi: "Oi herra, missä sinä olet ollut? Minä olen odottanut sinua aina puoli kymmenestä tänä aamuna!"
Mr Pendycen sydän laajeni hetkeksi, mutta kutistui taas. Hän sanoi:
"John!" ja alkoi pukeutua päivälliseksi.
Mrs Pendycen tullessa huoneeseen hän sitoi valkeaa kaulaliinaansa. Mrs Pendyce oli poiminut ensimmäisen ruusunnupun puutarhastaan; hän oli poiminut sen, koska hän sääli miestään ja koska hän siitä sai tekosyyn mennä heti hänen pukuhuoneeseensa.
"Minä tuon sinulle kukan napinläpeen, Horace. Tapasitko häntä?"
"En."
Kaikista mahdollisista vastauksista hän pelkäsi eniten tätä. Hän ei ollut uskonut, että kohtauksesta koituisi mitään hyvää, päinvastoin hän oli koko päivän vavissut sitä ajatellessaan, mutta nyt kun he eivät olleet tavanneet toisiaan, hän tunsi ahdistunein mielin, että mikä tahansa oli parempi kuin epävarmuus. Hän odotti niin kauan kuin jaksoi, sitten hän huudahti:
"Kerro minulle jotain, Horace!"
"Kuinka minä voin kertoa sinulle, kun ei ole mitään kertomista? Minä menin hänen klubiinsa. Hän ei asu siellä nyt. Hän on vuokrannut itselleen huoneet jostain, mutta kukaan ei tiedä mistä. Minä odotin koko iltapäivän. Vihdoin minä jätin hänelle ilmoituksen, että hän saapuisi tänne huomenna. Olen lähettänyt sanan Paramorille ja pyytänyt häntäkin tulemaan tänne. Minä en aio enää sietää nykyistä asiantilaa."
Mrs Pendyce katsoi ulos akkunasta, mutta sieltä ei näkynyt mitään muuta kuin puutarhakaivanto, näreikkö, kirkontorni ja mökkien katot, mikä kaikki niin kauan oli ollut hänen maailmansa.