"Me olemme jatkaneet sukumme elämää", sanoi hän, "isät ja pojat kautta vuosisatojen. Tämä on raskas isku minulle, Barter."
Taaskin kirkkoherra äännähti matalaan.
"Mitä ajatellaan kylässä?" sanoi mr Pendyce; "ja mitä ajattelevat vuokramiehet? Se merkitsee minulle enemmän kuin mikään muu. Useimmat heistä tunsivat rakkaan isävanhukseni — vaikkakaan hän ei ollut kansan suosiossa. Katkeraa se on."
Kirkkoherra sanoi:
"No, no, Pendyce, kenties asia ei pääse niin pitkälle."
Hän näytti olevan kuin häpeissään, ja hänen vaaleat silmänsä tulkitsivat eloisasti ikäänkuin katumusta.
"Kuinka mrs Pendyce kestää sen?"
Kartanonherra katsoi häneen nyt ensi kertaa.
"Oh!" sanoi hän; "naisia on mahdoton ymmärtää. Minun olisi yhtä vaikea uskoa, että nainen saattaa olla oikeamielinen, kuin — kuin tyhjentää tuo kokopullo; minä saisin siitä leiniä heti."
Kirkkoherra tyhjensi lasinsa.