"Me olemme kaikki harrow'laisia täällä", jatkoi mr Pendyce. Ja kääntyen äkkiä mr Paramoriin päin hän jatkoi: "No?"
Aivan kuin valtio, kirkko, oikeus ja hyväntekeväisyys keskittyvät perinnäisyysperiaatteen ympärille samoin istuivat nyt Worsted Skeynesin päivällispöydän ympärillä kartanonherra, kirkkoherra, mr Paramor ja Gregory Vigil, eikä kukaan heistä halunnut ensimmäisenä puhua. Vihdoin mr Paramor otti taskustaan Bellew'n kirjeen ja Georgen vastauksen, jotka oli sidottu yhteen outoon liittoon, ja ojensi ne kartanonherralle.
"Käsittääkseni tilanne on se, että George kieltäytyy luopumasta hänestä. Samalla hän on varustautunut puolustamaan itseään ja torjumaan syytteen. Sellaisen ohjeen hän on antanut minulle." Tarttuen taas maljakkoon hän hengitti syvään ruusun tuoksua.
Mr Pendyce katkaisi hiljaisuuden.
"Minä oletan", sanoi hän äänellä, jonka hänen mielensä katkeruus teki teräväksi, "että hänen gentlemannina on pakko —"
Gregory täydensi kärsivästi hymyillen:
"Valehdella."
Mr Pendyce kääntyi nopeasti häneen.
"Sitä vastaan minä en väitä, Vigil. George on käyttäytynyt inhottavasti. Minä en puolusta häntä, mutta jos nainen tahtoo puolustautua, ei hän saata käyttäytyä roistomaisesti — siihen käsitykseen minä olen päätynyt."
Gregory nojasi otsansa käteensä.