"Älä luulekaan, että minä aion nöyrtyä tuon Bellew'n edessä!"
Mr Paramor katsoi näiden sanojen johdosta häneen kuin lääkäri, joka määrittelee taudin laadun. Mutta kartanonherran kasvot harmaine poskipartoineen ja viiksineen, vähäisine vinouksineen, pullottavine silmineen, päättäväisine leukoineen ja kaltevine otsineen, eivät ilmaisseet mitään, jota tällainen ajatus ei olisi herättänyt minkä maalaisherrasmiehen kasvoissa tahansa.
Mrs Pendyce lausui palavasti:
"Voi, mr Paramor, kun minä vain voisin tavata Georgea!"
Hän kaipasi niin tavata poikaansa, etteivät hänen ajatuksensa päässeet sen pitemmälle.
"Tavata häntä!" huusi kartanonherra. "Sinä vain tahdot jatkaa hemmotteluasi, kunnes hän on tuottanut häpeää meille kaikille!"
Mrs Pendyce kääntyi miehestään hänen asianajajaansa päin. Mielenkiihotus oli saanut poikkeuksellisen värin kohoamaan hänen poskilleen; hänen huulensa värähtelivät kuin hän aikoisi sanoa jotakin.
Mr Paramor vastasi hänelle:
"Ei, Pendyce; jos George on hemmoteltu, on koko järjestelmää moitittava."
"Järjestelmää!" sanoi kartanonherra. "Minulla ei koskaan ole ollut mitään järjestelmää häneen nähden. Minä en usko järjestelmiin. Minä en käsitä, mitä te puhutte. Minulla on toinenkin poika, kiitos Jumalan!"