Kartanonherra peitti silmänsä kädellään.
Mr Paramor, jolla itsellään ei ollut poikaa, vastasi myötätuntoisesti:
"Ei, ei, vanha veikko; ei toki niin pitkälle jouduta!"
"Herra tiesi mihin tässä joudutaan, Paramor! Minun hermoni tärisevät! Tiedäthän itse, että jos siitä syntyy avioero, on Georgen pakko mennä naimisiin hänen kanssaan!"
Tähän ei mr Paramor vastannut mitään, vaan puristi huulensa yhteen.
"Kuuletko, miten koiraparkasi vinkuu?" sanoi hän.
Ja lupaa odottamatta hän avasi oven. Mrs Pendyce ja John-koira astuivat sisään. Kartanonherra nosti silmänsä ja rypisti kulmiaan. John-koira, joka läähätti mielihyvästä, hieroi itseään häntä vasten. "Minä olen kitunut kovasti, herra", näytti se sanovan, "uusi ero olisi minulle tällä hetkellä sietämätön!"
Mrs Pendyce seisoi paikallaan, äänettömänä odottaen, ja mr Paramor kohdisti sanansa hänelle.
"Te voitte tehdä enemmän kuin kukaan meistä, mrs Pendyce, sekä mitä Georgeen että Bellew'hin tulee — ja, ellen erehdy, myöskin mitä hänen vaimoonsa tulee."
Kartanonherra keskeytti: