Kompastellen kuin sokea mies antoi kirkkoherra taluttaa itseään. Hän painui sohvaan istumaan, ja mrs Pendycen kasvot värähtelivät, kuin koettaisi hän hillitä itseään. Hän toisteli hiljaisella äänellään:
"Kaikki menee kyllä hyvin — kaikki menee kyllä hyvin! Olkaa vain rauhallinen!"
Hänen osanotossaan ja myötätunnossaan ei ilmeisestikään ollut mitään alentuvaisuutta, vaan keveätä hämmästystä siitä, että hän tässä siveli kirkkoherran käsivartta.
Mr Barter otti pois kädet kasvoiltaan.
"Jos hän kuolee", lausui hän oudonkaikuisella äänellä, "en minä jaksa kestää sitä".
Vastaukseksi näihin sanoihin, jotka hänet sai lausumaan jokin, joka on tottumusta syvempää, mrs Pendycen käsi päästi hänen käsivartensa ja jäi lepäämään räikeälle, vihreän- ja punaisenkirjavalle sohvapeitteelle. Hän hätkähti kirkkoherran väkivaltaista purkausta.
"Odottakaa täällä", sanoi hän. "Minä käyn katsomassa."
Käskeminen oli hänelle outoa, mutta mr Barter totteli nöyränä kuin katuvainen poika.
Hänen mentyään seisoi kirkkoherra ovella kuullakseen jotakin ääntä — mitä ääntä tahansa, vaikka hänen pukunsa kahinaa — mutta mitään ei kuulunut, sillä mrs Pendycen alushame oli harsoa, ja kirkkoherra seisoi siinä yksinään keskellä hiljaisuutta, jota hän ei voinut kestää. Hän alkoi astella huoneessa edestakaisin, paksujen saappaanpohjien naristessa, kädet hänellä oli selän taakse liitettyinä, hänen otsansa puski ilmaa, hänen huulensa olivat yhteen puristetut; tällä tavoin aituukseen ensi kertaa suljettu härkä kiertelee ympäri, mulkoillen suurilla silmänvalkuaisillaan.
Hänen ajatuksensa pirskahtelivat sinne tänne, pelokkaina, kiihtyneinä, ohjattomina; rukoilemaan hän ei pystynyt. Hänen niin moneen kertaan lausumansa sanat pysyttelivät kuin uhalla hänen mielestään poissa. "Me olemme kaikki Jumalan kädessä! — Me olemme kaikki Jumalan kädessä!" Niiden sijasta hän pystyi ajattelemaan vain vanhaa sananpartta, jota mr Paramor oli käyttänyt kartanonherran ruokasalissa: "Kohtuus kaikessa!" ja jokin julma iva sai tämän lakkaamatta kaikumaan hänen korvissaan. "Kohtuus kaikessa — kohtuus kaikessa!" ja hänen vaimonsa makasi siellä — hänen syynsä, ja —