Kartanonherran kasvojen ilme vaihtui. Hän loi epäluuloisen silmäyksen mr Barteriin, mutta kirkkoherra katseli lasiinsa.
"Myynyt hevosensa! Mitä se merkitsee? Kai hän sanoi sinulle syyn?"
Kirkkoherra ryyppäsi viiniään.
"Minä en koskaan kysy syitä", sanoi hän, "kun hevosmiehet ovat kysymyksessä. Minun käsittääkseni he eivät ole itsestään sen enemmän selvillä kuin sieluttomat eläimet!"
"Niin, vedonlyöjät", sanoi mr Pendyce. "Mutta eihän George pelaa."
Huumorin välähdys näkyi kirkkoherran silmissä. Hän puristi huulensa yhteen.
Kartanonherra nousi.
"Eikö totta, Barter?" sanoi hän.
Kirkkoherra punastui. Hän vihasi juoruamista — kun oli kysymys miehistä, tietysti. Kun oli kysymys naisista, oli asia aivan toinen — ja samoin kuin hän Bellew'n luo mennessään oli ollut varuillaan, ettei paljastaisi Georgea, samoin hän nyt vielä enemmän piti varansa.
"Ei, ei, Pendyce."