"Hän ei vastannut siihen."
"Ei."
Mrs Pendyce näki, että Bellew tuijotti häneen, ja epätoivoinen kamppailu alkoi hänen rinnassaan. Pyytäisikö hän tuota lupausta, nyt kun George —? Eikö hän ollut sen vuoksi tullut? Eikö hänen pitänyt — eikö hänen pitänyt heidän kaikkien takia?
Bellew astui pöydän ääreen, kaatoi vähän whiskyä lasiin ja joi sen.
"Te ette pyydä minua lopettamaan oikeusjuttua", sanoi hän.
Mrs Pendycen huulet olivat raollaan, mutta mitään ääntä ei niiltä lähtenyt. Hänen mustat silmänsä tuijottivat värähtämättä hänen kalpeista kasvoistaan; hän ei äännähtänytkään.
Bellew pyyhkäisi kädellä kulmiaan.
"Hyvä, minä teen sen", sanoi hän, "teidän tähtenne. Te olette ainoa hieno nainen, jonka tunnen."
Bellew puristi hänen hansikoituja sormiaan, riensi hänen ohitseen, ja mrs Pendyce näki olevansa yksin.
Yksin hän otti selvän uloskäytävästä, ja kyyneleet virtasivat pitkin hänen kasvojaan. Hyvin hiljaa hän sulki eteisen oven.