"Ottaako avioero hänestä?" hän virkkoi. "Luulisinpa niin! Se mies pitäisi hirttää, moinen lurjus. Kerroinhan sinulle, kuinka hän toissa iltana oli ajaa minun ylitseni. Hän elää aivan kuin häntä haluttaa ja on koko naapuristolle esimerkkinä paholaisen konsteissa. Ellen minä olisi pitänyt varaani, olisi hän kaatanut minut kuin keilan ja Been kaupanpäällisiksi."
Mrs Pendyce huokasi.
"Vaara oli lähellä", hän virkkoi.
"Ottaako avioero hänestä", päätteli mr Pendyce, "luulisinpa niin! Hänen olisi pitänyt ottaa avioero hänestä jo kauan sitten! Vaara oli niin lähellä kuin ikinä mahdollista; vain askel eteenpäin, niin jalkani olisi katkennut!"
Mrs Pendyce käänsi katseensa katosta.
"Ensin", hän virkkoi, "minä ajattelin, oliko se aivan — mutta minä olen hyvin iloinen, että sinä otat asian tältä kannalta".
"Otan asian! Voin sanoa sen sinulle, Margery, tämäntapainen asia panee ihmisen ajattelemaan. Koko ajan kuin Barter eilen saarnasi, minä ajattelin, mitä ihmettä tälle maatilalle olisi tapahtunut, jos — jos —" Ja hän katseli ympärilleen rypistellen kulmiaan. "Asioiden ollessa nykyiselläkin kannallaan minä saan vain kaiken menemään tasan. Mitä Georgeen tulee, niin hän pystyy tällä hetkellä sitä hoitamaan yhtä vähän kuin sinä; hän aiheuttaisi tuhansien tappioita."
"Minä pelkään, että George on liian paljon Lontoossa. Tästä syystä minä ajattelin — minä pelkään, että hän liian paljon seurustelee —"
Mrs Pendyce keskeytti; puna peitti hänen poskensa; hän oli nipistänyt itseään lujasti lakanoitten alla.
"George", virkkoi mr Pendyce, jatkaen omia mietteitään, "on vailla älyä. Hän ei koskaan selviytyisi sellaisesta miehestä kuin Peacock — ja sinä yllytät häntä! Hänen pitäisi mennä naimisiin ja kotiutua."