Luonto, joka oli tehnyt Gregory Vigilistä miehen, oli kauan sitten havainnut, että hän oli päässyt sen käsistä ja että hän eli selibaatissa, saamatta mitään iloa naisista, edes niistä poloisista olennoista, joiden hyväksi hän teki työtä. Ja luonto, joka ei siedä, että kukaan vapautuu sen valvonnasta, kosti hänen hermojensa ja verensä välityksellä, joka helposti syöksi hänen päähänsä. Hillittömyyttä, se sanoi, minä en harrasta, ja kun minä loin tämän miehen, tein minä hänet kyllin hillittömäksi. Sillä hänen temperamenttinsa on syntynyt seitsemän jalan korkeudella (mikä ei ole harvinaista usvaisessa ilmanalassa); ja kuten mies ei voi lisätä kyynärääkään pituuteensa, niin ei hän myöskään voi ottaa sitä siitä pois. Gregory ei voinut sietää ajatusta, että keltaisen ihmisen täytyy aina pysyä keltaisena ihmisenä, vaan uskoi huomion ja huolen avulla kerran saavansa nähdä hänet valkoisena. Ei ole ketään kuolevaista, jonka filosofia ei poikkeaisi yhtä suuresti jokaisen muun kuolevaisen filosofiasta kuin hänen kasvonsa poikkeavat heidän kasvoistaan; mutta Gregory uskoi, että filosofit, jotka valitettavasti ajattelivat toisella tavalla kuin hän, vähitellen alkaisivat lähetä häntä, jos hän vain kyllin usein huomautti heille, että he olivat erehtyneet. Oli muitakin ihmisiä täällä Suur-Britanniassa, jotka uskoivat samalla tavoin.
Gregoryn uudistusinnolle tuotti alituista murhetta se, että hän oli syntynyt hienostuneena. Ei ollut vältettävissä, että luontainen hienotunteisuus vaikutti häiritsevästi hänen jaloimpiin pyrintöihinsä. Siitä ne epäonnistumiset, joita mrs Pendyce valitteli lady Maldenille tanssiaisiltana Worsted Skeynesissä.
Hän jätti omnibussin lähellä mrs Bellew'n asuntoa; kunnioittavasti hän käveli rakennukseen saakka ja taas takaisin. Hänellä oli jo kauan ollut sääntönä, jota vastaan hän ei koskaan rikkonut, että hän kävi tapaamassa mrs Bellew'ta vain kerran kahdessa viikossa; mutta saadakseen kulkea hänen akkunoittensa ohi hän melkein joka päivä poikkesi tavallisilta teiltään. Ja suoritettuaan tämän kävelyn ja tajuamatta tehneensä mitään naurettavaa, yhä hymyillen hattu polvellaan, kenties todellisuudessa onnellisempana, kun ei ollut nähnyt häntä, hän ajoi itäänpäin, sivuutti vielä kerran George Pendycen Stoalaisten klubin akkunasopessa ja viritti tämän kasvoille vielä kerran ivallisen hymyn.
Hän oli ollut kotona klubissaan Buckingham Streetillä puoli tuntia, kun klubilähetti toi mr Paramorin lupaaman kirjeen.
Hän avasi sen kiireesti.
Nelson-klubi, Trafalgar Square.
Parahin Vigil!
Olen juuri käynyt tapaamassa holhokkiasi. Asia on ikävällä tavalla mutkistunut viime yönä sattuneen tapauksen vuoksi. Käy ilmi, että sitten kun sinä kävit mr Bellew'n luona toissa iltana, tämä tuli kaupunkiin ja ilmestyi vaimonsa huoneistoon kello yhdentoista tienoissa. Hänen tilansa lähenteli juoppohulluutta, ja mrs Bellew'n oli pakko pitää hänet luonaan yö. 'Minä en olisi', sanoi hän minulle, 'voinut torjua koiraakaan luotani sellaisessa tilassa'. Käynti kesti tähän iltapäivään saakka — mies oli juuri lähtenyt, kun minä saavuin. Tässä ilmenee hieman kohtalon ironiaa, jonka merkitys minun täytyy selittää sinulle. Muistaakseni kerroin sinulle, että avioerolaki pohjautuu erinäisiin periaatteisiin. Eräs näistä tekee mahdottomaksi, että avioeroa hakeva puoli koskaan voisi antaa anteeksi kärsimiään loukkauksia. Tällainen anteeksianto tai suopeus tekee mahdottomaksi kaiken jatkuvan toiminnan sillä hetkellä. Tuomioistuin on hyvin tarkka siitä, että tätä periaatetta noudatetaan, ja siinä herättää vakavia epäilyksiä jokainen loukatun puolen askel, jonka voidaan katsoa sisältävän anteeksiantoa. Minä pelkään, että se, mitä holhokkisi kertoi minulle, tekee mahdottomaksi käyttää avioeroa varten mitään menneisyyden tarjoamia todisteita. Se on liika uskallettua. Toisin sanoen, tuomioistuin tulisi melkein varmasti käsittämään asian niin, että mrs Bellew on antanut anteeksi tähän saakka kärsimänsä loukkaukset. Jokainen uusi loukkaus on kuitenkin 'herättävä eloon' menneisyyden, ja vaikka nykyisten olojen vallitessa ei voidakaan mitään tehdä, niin onhan kuitenkin toiveita tulevaisuuteen nähden. Käytyäni tapaamassa holhokkiasi käsitän täysin huolestumisesi tässä asiassa, vaikka minä en suinkaan ole varma siitä, että sinä olet oikeassa neuvoessasi tähän avioeroon. Jos kuitenkin edelleen pysyt samalla kannalla, tahdon omistaa asialle kaiken henkilökohtaiset harrastukseni, ja neuvoni on: älä ole huolissasi. Tämä asia ei ole omiaan maallikolle, varsinkaan ei sellaiselle kuin sinä, joka arvostelee asioita sen mukaan kuin niiden pitäisi olla eikä sen mukaan kuin ne ovat.
Ystäväsi Edmund Paramor.
Jos tahdot tavata minua, niin olen klubissani koko illan. — E.P.