Luettuaan tämän kirjeen Gregory astui akkunan ääreen ja seisahtui katselemaan virran lyhtyjä. Hänen sydämensä sykki rajusti, hänen ohimonsa olivat hehkuvan punaiset. Hän meni ulos ja lähti ajurilla Nelson-klubiin.
Mr Paramor, joka juuri aikoi syödä päivällistä, pyysi vierastaan tekemään seuraa.
Gregory pudisteli päätään.
"Ei kiitos", hän sanoi, "minä en halua syödä päivällistä. Mitä tämä nyt on, Paramor? Varmaan siinä on jokin erehdys? Tarkoitatko tosiaan, että koska hän toimi kristityn tavalla tuota miestä kohtaan, pitää häntä siitä rangaistaman tällä tavoin?"
Mr Paramor puri sormeaan.
"Älä sotke asiaa sekoittamalla siihen kristillisyyttä.
Kristillisyydellä ja lailla ei ole mitään yhteistä."
"Sinä puhuit periaatteista", sanoi Gregory, "kirkollisista periaatteista —"
"Kyllä, kyllä; tarkoitin vanhasta kirkollisesta avioliittokäsityksestä johtuvia periaatteita, jonka mukaan mies ja nainen eivät voi erota. Laki on luopunut tästä käsityksestä, mutta periaatteet vielä kummittelevat —"
"Minä en ymmärrä."
Mr Paramor lausui verkkaan: