Mrs Pendyce pyyhkäisi nenäliinalla silmiään, ja vaistomaisesti totellen hyvän kasvatuksen ohjeita menettivät hänen kasvonsa heti kaikki mielenliikutuksen jäljet.
"Äiti! Oh, siellähän sinä olet! Gregory Vigil on täällä!"
Norah tuli polkua myöten, foksterrieri kummallakin sivullaan; hänen takanaan näkyivät hatuttoman Gregoryn verevät kasvot harmahtavien hiussiivekkeitten välissä.
"Te kai tahdotte puhella. Minä menen pappilaan. Tulkaa!"
Ja koiriensa saattamana Norah jatkoi matkaansa.
Mrs Pendyce ojensi kätensä.
"No, Grig", sanoi hän, "tämä on yllätys".
Gregory istui hänen vierelleen penkille.
"Minä olen tuonut sinulle tämän", sanoi hän. "Tahdon, että sinä näet sen, ennenkuin minä vastaan siihen."
Mrs Pendyce, joka epämääräisesti tunsi, että Gregory tahtoisi hänen käsittävän asiat samalla tavoin kuin hän itse ne käsitti, otti ojennetun kirjeen masentuvin mielin.