"Olette sangen ystävällinen, mutta minusta on parempi, että toiset teikäläiset itse puhuvat puolestaan."
Nuorukainen tuli pari askelta lähemmäksi, ja hänen rehellisen hikensä haju kiusasi Ashurstin nenää.
"Miksi yhä viivytte täällä?"
"Siksi, että se huvittaa minua."
"Tokkohan sitten huvittaa, kun minä isken kallonne murskaksi!"
"Todellakin? Milloin aiotte yrittää?"
Joe vastasi vain raskaasti huohottaen, mutta hänen silmissään oli ilme kuin nuorella, kiukustuneella sonnilla. Hänen kasvonsa vääntyivät rumaan irvistykseen.
"Megan ei välitä teistä!"
Mustasukkaisuuden, vihan ja halveksimisen puuska tuota kömpelöä, läähättävää moukkaa kohtaan sai Ashurstin valtoihinsa, hänen itsehillintänsä petti. Hän kavahti pystyyn ja sysäsi tuolin syrjään.
"Piru teidät periköön!"