Ja painaen kasvonsa pennun lihavaa, ruskeaa pientä ruumista vasten tyttö lähti takaisin taloon.
Ashurst asteli kujatiellä. Niityn veräjälle saapuessaan hän tapasi ontuvan miehen lehmineen.
"Kaunis päivä, Jim."
"Niin on, kyllä nyt heinä kasvaa. Tänä vuonna ovat saarnet myöhäisempiä kuin tammet. Kun tammi ehtii lehteen ennen kuin saarnit —"
Ashurst keskeytti hänet huolettomasti:
"Missä olitte silloin, kun näitte mustalaiskummituksen?"
"Luulen melkein, että seisoin tuon suuren omenapuun siimeksessä."
"Ja uskotte, että se todella oli tuolla?"
Ontuva mies vastasi varovasti:
"Tahtoisinpa väittää, että siltä näytti. Niin ainakin minusta tuntui."