Ashurst tunsi tytön hiusten värisevän hänen pudistaessaan päätään. "Voi ei, en voi! Tahdon vain olla teidän luonanne." Oman ritarillisuutensa huumaamana Ashurst jatkoi kuiskaten:
"En ole kyllin hyvä sinulle! Sano, Megan, milloin aloit rakastaa minua?"
"Kun näin teidät tiellä ja te katsoitte minuun. Jo ensi iltana rakastuin teihin. Mutta en koskaan uskonut, että te välittäisitte minusta."
Tyttö laskeutui äkkiä polvilleen ja koetti suudella nuorukaisen jalkoja.
Kauhun väristys puistatti Ashurstin ruumista. Hän pakotti tytön nousemaan maasta ja piteli hänestä kiinni. Hän oli liian kiihtynyt voidakseen puhua.
Tyttö kuiskasi:
"Miksi ette sallinut minun tehdä niin?"
"Minun on suudeltava sinun jalkojasi!"
Meganin hymy toi kyynelet Ashurstin silmiin. Tytön kuutamon valaisemilla kasvoilla, jotka olivat niin lähellä nuorukaista, hänen avointen huultensa heikossa punassa oli omenankukkien eloisaa ja samalla ylimaallista kauneutta.
Samassa hänen silmänsä äkkiä aukenivat selkoselälleen, ja hän tuijotti tuskallisesti jonnekin nuorukaisen ohi. Hän riistäytyi Ashurstin syleilystä ja kuiskasi: