"Lakatkaa jo, pikku herhiläiset!" Taaskin Sabina tirskui.
"No, olkoon menneeksi, hän voi suudella kättään ja te saatte painaa sen nenäänne vasten. Se riittää hänen puolestaan."
Ashurstin hämmästykseksi tyttö suuteli kättään ja ojensi sen hänelle. Hän tarttui juhlallisesti kylmään, kapeaan käteen ja vei sen poskelleen. Pikkutytöt taputtivat innokkaasti käsiään, ja Freda huusi: "Nyt on siis meidän velvollisuutemme pelastaa teidän henkenne milloin hyvänsä — se on päätetty! Saanko lisää kupillisen teetä, Stella? Mutta ei niin hirveän heikkoa!"
Teen juonti alkoi uudelleen, ja Ashurst taittoi paperin kokoon ja pisti sen taskuunsa. Keskustelu liukui tuhkarokon valopuoliin, appelsiineihin, hunajaan, aikaan, jolloin ei tarvitse käydä koulua jne. Ashurst kuunteli vaihtaen ystävällisiä katseita Stellan kanssa, jonka kasvot olivat jälleen saaneet tavallisen lievästi päivettyneen, punertavan ja valkoisen värinsä. Tuntui kovin mieluiselta, kun näin ystävällisesti otettiin tähän iloiseen perheeseen, oli hauska katsella kaikkia noita kasvoja. Ja teenjuonnin jälkeen, kun pikkutytöt panivat meriruohoa kuivamaan ottaakseen sen kasvikokoelmaansa, hän keskusteli Stellan kanssa ikkunakomerossa ja katseli hänen vesivärimaalauksiaan. Kaikki tapahtui kuin miellyttävässä unessa, aika ja tapahtumat tuntuivat pysähtyneen paikoilleen, kaikki tärkeä ja todellinen oli lakannut olemasta olemassa. Huomenna hän lähtee takaisin Meganin luo, ja kaikki tämä on silloin hävinnyt, kaikki muu paitsi paperipala, jossa on noiden lasten verellä piirretyt nimikirjoitukset. Lasten! Stella ei oikeastaan ollut enää lainkaan lapsi — yhtä vanha kuin Megan! Tytön puhe — se oli nopeaa, vähän kovaa ja ujoa, mutta ystävällistä — tuntui Ashurstin pysytellessä vaiteliaana vasta pääsevän oikein vauhtiin. Tytön ympärillä oli ikäänkuin jotakin viileää ja neitseellistä — neito ruusutarhassa! Päivällispöydässä — Halliday pysytteli poissa, koska oli niellyt liian paljon merivettä — sanoi Sabina:
"Minä aion puhutella teitä Frankiksi."
Freda toisti heti kaikuna:
"Frank, Frank, Franky."
Ashurst nauroi ja kumarsi.
"Joka kerta kun Stella sanoo teitä herra Ashurstiksi, hänen täytyy maksaa sakko. Se kuuluu ihan naurettavalta!"
Ashurst loi silmänsä Stellaan, joka hieman punastui. Sabina tirskui,
Freda huudahti: