Scantlebury: Niin, niin — niin, niin!
Wilder (huojutellen itseään): Jos luullaan minun sanovan heille, että minä olen menettänyt teidän puolitoista miljoonaa markkaanne ja kernaammin kuin masennan ylpeyttäni, menetän teidän muunkin omaisuutenne — (katsoen Anthonyhin) se on — se on luonnotonta! Minä en tahdo toimia teitä vastaan, herra —
Wanklin (houkutellen): Kuulkaa, puheenjohtaja, meillä ei ole vapaat kädet. Me olemme osa koneesta. Meidän ainoa tehtävämme on katsoa, että yhtiö ansaitsee niin paljon voittoa kuin suinkin on mahdollista asettamatta sen turvallisuutta vaaraan. Jos te syytätte minua periaatteiden puutteesta, sanon: että me olemme uskottuja miehiä. Järki sanoo, että me emme voi koskaan palkkojen säästöillä saada takasin sitä, mitä tämän taistelun jatkamisella menetämme — suoraan puhuen, puheenjohtaja, meidän täytyy se saada loppumaan mahdollisimman edullisilla ehdoilla.
Anthony: Ei.
(Vallitsee hetken alakuloinen äänettömyys.)
Wilder: Siinä sitä taas ollaan pääsemättömissä. (Antaen epätoivoisena kätensä vaipua.) Näin en minä koskaan pääse lähtemään Espanian matkalle!
Wanklin (hiukan pistävästi): Katsokaa voittonne seurauksia, puheenjohtaja?
Wilder (tunteellisesti): Vaimoni on kipeä!
Scantlebury: Voi, voi! Älkää nyt!
Wilder: Jollen minä saa vietyä häntä pois tästä kylmästä ilmanalasta en voi vastata seurauksista.