Wanklin: Minä kannatan.
Wilder: Hyvä; sitte minä pyydän puheenjohtajan esittämään sen johtokunnan äänestettäväksi.
Anthony (raskaasti huokaisten — hitaasti): Me olemme joutuneet hyökkäyksen alaisiksi. (Katsoen ivallisen ylenkatseellisesti Wilderiin ja Scantleburyyn.) Minä otan sen omille hartioilleni. Minulla on ikää 76 vuotta. Olen ollut esimiehenä tässä yhtiössä sen perustamisesta lähtien, kolmekymmentäkaksi vuotta. Olen ollut tässä hyvinä ja huonoina aikoina. Minun toimintani alkoi yhtiössä sinä vuonna kun tämä nuori mies syntyi.
(Edgar painaa päänsä alas. Anthony pidellen tuolistaan jatkaa.)
Olen ollut tekemisissä "miesten" kanssa jo viisikymmentä vuotta. Olen aina seisonut heitä vastaan. En koskaan ole vielä joutunut häviölle. Olen tämän yhtiön puolesta taistellut työväkeä vastaan neljä kertaa ja neljä kertaa olen heidät kukistanut. On sanottu, etten ole enää sama mies kuin ennen. (Katsoo Wilderiin.) Miten sen laita lieneekään, on minussa kuitenkin kyllin miestä pysymään tykkieni ääressä.
(Äänensä paisuu. Johtokunnan jäsenet, kukin tavallaan osottavat hänen sanojensa vaikutuksen heihin.)
Työväkeä on kohdeltu oikeuden mukaisesti, heillä on ollut kohtuulliset palkat, me olemme aina olleet valmiit kuulemaan heidän valituksiaan. On sanottu, että ajat ovat muuttuneet; jos ovatkin, en minä ole muuttunut niiden mukana. Enkä tahdokaan. On sanottu, että herrat ja työmiehet ovat tasa-arvoisia! Mahdotonta! Talossa voi olla ainoastaan yksi herra! Missä kaksi ihmistä joutuu yhteen, parempi on hallitseva. On sanottu, että pääomalla ja työllä ovat edut yhteiset. Mahdotonta! Niiden edut ovat toisistaan kaukana kuin itä lännestä. On sanottu, että johtokunta on ainoastaan osa koneesta. Mahdotonta! Me olemme kone, sen aivot ja vieterit. Meidän on johdettava ja päätettävä, mitä on tehtävä ja tehtävä se pelkäämättä ja suosiota tavottelematta. Peljätä työmiehiä! Peljätä osakkeenomistajia! Peljätä omaa varjoamme! Ennen kuin minä sellaiseksi tulen, toivon kuolevani.
(Hän pysähtyy ja kohdattuaan poikansa katseen jatkaa.)
On ainoastaan yksi tapa, jolla voi kohdella "miehiä" — rautaisella kädellä. Nuo puolinaiset ja puolinaiset kaupat ja tämän aikakauden puolinaiset ja puolinaiset tavat, ovat kaikki nämä meille aiheuttaneet. Tunteellisuus ja hellyys, niitä epäilemättä tämä nuori mies kutsuu yhteiskunnalliseksi menettelytavakseen. Ette voi leivästä syödä ja säilyttää sitä! Tuo keskiluokan tunteellisuus, tahi sosialismi, tahi mitä se lieneekään, on mätää. Herrat ovat herroja, työmiehet työmiehiä. Myöntykää yhteen vaatimukseen ja he esittävät kymmenen. He ovat (hymyilee jurosti) kuten Oliver Twist, tahtovat yhä enemmän. Jos minä olisin heidän asemassaan, olisin minä samallainen. Mutta minä en ole heidän asemassaan. Huomatkaa minun sanani. Jonakin kauniina aamuna kun olette antaneet perään täällä ja antaneet perään tuolla — huomaatte te, että olette kaivaneet maan jalkojenne alta ja olette syvällä suossa, häviön partaalla; ja teidän kanssanne ovat rehkimässä tuossa suossa juuri ne samat miehet, joiden vaatimuksiin olitte suostuneet. Minua on syytetty itsevaltiaaksi tyranniksi, joka ajattelen vain omaa ylpeyttäni — mutta minä ajattelen tämän maan tulevaisuutta, jota uhkaavat kansan kapinat, roskajoukon hallitus ja monet muut seuraukset, joita kaikkia en voi arvatakaan. Jos minä vain jollakin tavalla avustan niiden valtaanpääsyä, häpeän minä katsoa tovereitani silmiin.
(Anthony tuijottaa eteensä. Vallitsee täydellinen hiljaisuus. Frost tulee eteisestä, kaikki, paitsi Anthony, katsovat häneen levottomasti.)