Scantlebury (kämmenensä suojassa Tenchille): Pitäkää huolta puheenjohtajasta. Hän ei voi hyvin, hän ei voi hyvin — hän ei syönyt puolista. Jos vaimoille ja lapsille toimitetaan avunkeräystä, merkitkää minun puolestani — puolestani viisisataa markkaa.
(Hän menee eteiseen vaivaloisen hätäisesti ja Wanklin, joka on tähystellyt Robertsia ja Anthonyä värähtelevin ilmein, seuraa perästä. Edgar jää istumaan sohvaan katsoen maahan. Tench palaten paikoilleen kirjottaa pöytäkirjaansa. Harness seisoo pikkupöydän ääressä katsellen vakavasti Robertsia.)
Roberts: Sitte te ette ole enää tämän yhtiön esimiehenä. (Purskahtaen hurjanlaiseen nauruun.) Ah-ha, ha-ha, ha-ha! He ovat hyljänneet teidät — hyljänneet esimiehensä: Ah ha-ha! (Äkkiä pelottavan synkästi.) Siis — ovat syösseet meidät molemmatkin alas, herra Anthony?
(Enid tulee kiireesti pariovesta isänsä luokse
ja kumartuu hänen ylitsensä.)
Harness (tullen ja tarttuen Robertsin hihaan): Hävetkää, Roberts! Menkää kauniisti kotiinne, mies; menkää kotiinne!
Roberts (tempaisten kätensä pois): Kotiin? (Lyyhistyen — kuiskaten.) Kotiin!
Enid (tyyneesti isälleen): Tule pois rakas isä! Tule omaan huoneeseesi!
(Anthony ponnistautuu ylös. Hän kääntyy Robertsiin, joka katsoo häneen. He seisovat useita sekuntteja silmäillen toisiaan tiukasti. Anthony nostaa kätensä tervehtiäkseen, mutta antaa sen vaipua. Vihainen ilme Robertsin kasvoissa muuttuu ihmetteleväksi. Molemmat taivuttavat päätään kunnianosotukseksi. Anthony kääntyy ja kävelee hitaasti verhotulle ovelle. Äkkiä hän horjahtaa kuin kaatuisi, tointuu, Enidin ja Edgarin, joka on huoneen poikki rientänyt apuun, tukemana menee pois. Roberts seisoo liikkumatta useita sekuntteja, tuijottaen tiukasti Anthonyn jälkeen ja menee sitte eteiseen.)
Tench (läheten Harnessia): On suuri paino pois sydämeltäni, herra Harness! Mutta mikä järkyttävä kohtaus, herra!
(Hän pyyhkii ohimoitaan. Harness on kalpea ja päättävä,
katsellen hieman jäykästi hymyillen vapisevaa Tenchiä.)