Wilder (suuttuneena): Sellainen voi soveltua teille, herra, mutta ei minulle, eikä luultavasti kellekään muulle.
(Anthony katsoo häntä silmiin. Äänettömyys.)
Edgar: Minä en käsitä kuinka meidän tuntomme sallii jatkaa sillä tavalla lakkolaisten vaimojen ja perheiden nälkiinnyttämistä.
(Wilder kääntyy äkkiä uuniin päin ja Scantlebury tekee
kädellään torjuvan eleen.)
Wanklin: Kun ei tuosta taas vaan haiskahtaisi tunteellisuus.
Edgar: Ajatteletteko, että liikemiesten ei tarvitse pysyä säädyllisyyden rajoissa?
Wilder: Kukaan ei ole työmiesten kohtalosta enemmän huolissaan kuin minä, mutta jos he (huojutellen itseään) haluavat olla sellaista härkäpäistä joukkoa, niin me emme sille mitään mahda. Meillä on kylliksi tekemistä pitäessämme huolta itsestämme ja osakkaista.
Edgar (ärtyisästi): Se ei tapa osakkeenomistajia, jos menettävät prosentin tai kaksi. Minusta se ei ole riittävä syy työmiesten kuristamiseen.
Scantlebury (hyvin huolestuneesti): Te puhutte kovin kevytmielisesti osingoistanne, nuori mies; eihän tässä tiedä missä ollaankaan.
Wilder: Asiassa on ainoastaan yksi katsantokanta järkevä. Ei käy päinsä että yhä edelleen tuotamme itsellemme turmiota tällä taistelulla.