Anthony: Ei perääntymistä.
Scantlebury (epätoivoisin elein): Katsokaa häntä!
(Anthony on nojautunut tuolin selkänojan varaan.
He katsovat häneen.)
Wilder (palaten istumaan): No niin, en voi sanoa muuta kuin, että jos tuo on puheenjohtajan mielipide, niin en käsitä mitä varten olemme tulleetkaan tänne tehtaalle.
Anthony: Sanoaksemme lakkolaisille, että meillä ei ole mitään sanottavaa. — (Jäykästi) He eivät ota sitä uskoakseen elleivät kuule sanottavan suoraan päin naamaa.
Wilder: Hm. En yhtään hämmästyisi, vaikka tuo Roberts riiviö olisi hommannut meidät tänne aivan samassa tarkotuksessa. Minä en siedä sellaisia kiusottelijoita.
Edgar (harmitellen): Me emme maksaneet hänelle riittävästi hänen keksinnöstään. Minä siitä aikoinaan usein muistutin.
Wilder: Me maksoimme hänelle kaksitoista ja puoli tuhatta markkaa sekä kolmen vuoden kuluttua ylimääräisesti viisituhatta. Eikö siinä ole kylliksi! Mitä, herra nähköön, hän vielä tahtoo?
Tench (valittaen): Yhtiö hyötyi hänen keksinnöstään kaksi- ja puolimiljoonaa ja maksoi hänelle muutamia tuhansia — sillä tavalla hän selittelee, herra Wilder.
Wilder: Se mies on joukkojen kiihottaja! Katsokaas, minä vihaan ammattiliittoja, mutta täällä on nyt Harness, antakaamme hänen selvitettäväkseen koko juttu.