Harness (silmäilee terävästi ympärilleen ja kumartaa): Kiitos! (Hän istuu — puhuu hiukan nenäänsä.) No niin, hyvät herrat, toivottavasti me viimeinkin saadaan kaupat sovituksi.
Wilder: Riippuu siitä mitä te kaupalla tarkotatte, Harness. Miksi ette taivuta lakkolaisia työhön?
Harness (pisteliäästi): Lakkolaiset ovat enemmän oikeassa kuin te. Meillä onkin kysymyksessä, eikö liiton olisi ruvettava heitä uudelleen tukemaan.
(Hän ei ole tietävinään muista kuin Anthonystä,
jonka puoleen hän puhuessaan kääntyy.)
Anthony: Avustakaa heitä vaan jos haluatte. Me otamme työhön uusia miehiä ilman sopimusta ja sillä on asia selvä.
Harness: Tuo ei kelpaa, herra Anthony. Te ette saa uusia työmiehiä. Sen te hyvin tiedätte.
Anthony: Sepähän nähdään.
Harness: Tahdon puhua teille suoraan. Meidän oli pakko kieltää kannatuksemme lakkolaisilta, koska muutamat heidän vaatimuksistaan ovat nykyisiin työehtoihin nähden liiallisia. Odotan heidän luopuvan noista vaatimuksistaan tänään: Jos he sen tekevät, niin olkaa vakuutettuja, hyvät herrat, me tulemme heti heitä avustamaan. Ja nyt minä haluan, että saadaan jotakin valmista ennenkuin matkustan illalla takaisin. Emmekö voi lopettaa tällaista vanhanaikaista taistelemista viimeiseen saakka. Mitä hyötyä siitä on teille? Miksi ette kertakaikkiaan tunnusta, että kaikki nuo työmiehet ovat ihmisiä, kuten tekin ja tahtovat juuri sitä mikä on heistä hyvää, aivan kuten tekin tahdotte sitä mikä teistä on hyvää — (katkerasti) automobiileja, samppanjaa ja ylellisiä herkkupäivällisiä.
Anthony: Jos miehet palaavat työhön, niin teemme jotakin heidän hyväkseen.
Harness (ivallisesti): Onko se myöskin teidän mielipiteenne, herra — ja teidän — ja teidän? (Jäsenet eivät vastaa.) No niin, voin ainoastaan sanoa: Tässä on jouduttu käyttämään korskeata ja mahtailevaa ylimysten kieltä — näyttää että minä olen toiveissani erehtynyt.