Anthony: Samaa kieltä lakkolaiset käyttävät. Tässä on ainoastaan katsottava kuka kestää kauimmin — he ilman meitä tahi me ilman heitä.
Harness: Minä ihmettelen, että te, hyvät herrat, jotka olette liikemiehiä, ette häpeä tällaista voimien tuhlausta. Te tiedätte mihin tämä kaikki päättyy.
Anthony: Mihin?
Harness: Sovitteluun — ne aina päättyvät?
Scantlebury: Ettekö voi saada miehiä vakuutetuiksi siitä, että heidän etunsa ovat samat kuin meidänkin?
Harness (kääntyen ivallisesti): Saisin kyllä, hyvä herra, jos ne edut olisivat samat.
Wilder: No no, Harness, olettehan älykäs mies, ettehän toki usko kaikkia sosialistien lörpötyksiä, joita nykyaikana saa kuulla. Työväen ja meidän etujemme välillä ei ole mitään todellista eroa.
Harness: Yhden vallan yksinkertaisen pikkukysymyksen tahtoisin teille tehdä. Maksaisitteko työmiehillenne penniäkään yli siitä, minkä he voivat pakottaa teidät maksamaan?
(Wilder vaikenee.)
Wanklin (myöntävästi): Minä mielihyvällä pidän liiketoiminnan aakkosena sitä, ettei makseta enempää kuin on välttämätöntä.