Anthony: Niinkö sinä ajattelet?
Enid: Älä, isä! (Kasvonsa värähtävät.) Sinä — sinä saisit ajatella meitäkin!
Anthony: Ajattelenhan minä.
Enid: Se tekee sinusta lopun.
Anthony (hiljaa): Lapseni, minä en aijo nääntyä, siitä saat olla varma.
(Tench palaa papereineen, silmäilee heitä,
sitten rohkasee itsensä.)
Tench: Pyydän anteeksi, hyvä rouva, tahtoisin mielelläni saada nämä paperit kuntoon ennen syömistä.
(Enid ensin katsahdettuaan häneen kärsimättömästi, katsoo
isäänsä, kääntyy äkkiä ja menee vierailuhuoneeseen.)
Tench (ojentaen kynän ja paperit Anthonylle, hyvin hermostuneesti): Suvaitsetteko allekirjoittaa nämä, herra.
(Anthony ottaa kynän ja kirjoittaa.)