Frost: Tämä lakko, herra, saattaa teille kaikki nämä ponnistukset. Suokaa anteeksi, herra, onko se — onko se sen arvoinen, herra? (Anthony mutisee joitain käsittämättömiä sanoja.) Aivan niin, herra!
(Hän kääntyy ja menee eteiseen. — Tench tekee pari yritystä puhuakseen, mutta kohdattuaan puheenjohtajan tuijotuksen, hän kääntää katseensa alas, kääntyy alakuloisesti ja menee ulos. Anthony jää yksin. Hän tarttuu lasiin, kallistaa ja juo hartaasti, sitte laskee sen pöydälle huokaisten syvästi ja äänekkäästi sekä heittäytyy selkäkenoon tuolissaan.)
Esirippu.
Toinen näytös.
Ensimäinen kuvaelma.
Kello on puoli neljä. Robertsin keittiössä palaa pieni heikko tuli. Huone on puhdas, hyvin järjestetty, huonekaluja vähän, permanto kivestä, kalkitut seinät ovat savustuneet. Tulella on kattila. Hellan vastapäätä on suoraan lumiselta kadulta johtava ovi. Puisella pöydällä on kuppi ja teevati, teekannu, veitsi ja lautasella leipää ja juustoa. Tulen lähellä nojatuolissa saaliin kääriytyneenä istuu Robertsin vaimo, hoikka ja tummatukkainen kolmenkymmenviisivuotias-nainen, jolla on kärsivä katse. Hänen tukkansa ei ole ylöskierretty, vaan sidottu nauhalla niskasta. Tulen ääressä on myöskin Yeon vaimo, punatukkainen, leveäposkinen henkilö. Istuen lähellä pöytää on Rousin vaimo, vanha eukko, tuhkanharmaa ja hopeahapsinen. Ovella seisoen kuten olisi poismenossa on Bulginin vaimo, hiukan kalpea, laiha vaimo. Tuolilla kyynärpäillään pöytään nojaten ja pää käsien välissä istuu Madge Thomas, 22-vuotias kaunis tyttö, jolla on ulkonevat poskipäät, syvät silmät ja tumma kihara tukka. Hän kuuntelee keskustelua äänettömänä ja liikkumattomana.
Rva Yeo: Niin hän antoi minulle viisikymmentä penniä ja se on ensimäinen rahalantti mitä olen tällä viikolla nähnyt. Eipä tämä tuli kovin kuumota. Tulkaa lämmittelemään rouva Rous; te näytätte valkealta kuin lumi.
Rva Rous (tutisten, lempeästi): Ah! mutta sinä talvena, jolloin minun ukkovainajani otettiin pois, oli vasta oikea talvi. —79 se oli, jolloin tuskin kukaan teistä oli syntynyt. — Ei Madge Thomas, eikä Sue Bulgin. (Katsoen heihin vuoronperään.) Anni Roberts, kuinka vanha sinä olit ystäväni?
Rva Roberts: Seitsemän vuotta, rouva Rous.
Rva Rous: Seitsemän — no niin, silloin tapahtui jotakin.