Rva Yeo (pilkallisesti): Mitä. Eikö teillä ole yhtiössä osake?
Rva Rous (nousten hyvin varovasti): No niin, hyvästi, Anni Roberts! Minä lähden mukana kotiin.
Rva Roberts: Jääkää juomaan kuppi teetä, rouva Rous!
Rva Rous (heikosti hymyillen): Roberts kyllä tarvitsee teensä kun tulee kotiin. Lähden heti makaamaan; sängyssä on lämpösempää kuin missään muualla.
(Hän kulkee hyvin tutisevana ovelle.)
Rva Yeo (nousten ja ojentaen hänelle kätensä): Tulkaa pois, muori, ja ottakaa kädestäni. Meillä on kaikilla sama matka.
Rva Rous (ottaen kädestä): Kiitoksia, ystäväiseni!
(He menevät rva Bulginin seuraamina.)
Madge (liikahtaen ensi kerran): Siinä näette, Anni! Minä sanoin George Rousille: "Älä pyrikään minun pariini ennen kuin olet tehnyt lopun kaikista näistä rettelöistä. Saisit hävetä", sanoin, "kun oma äitisi näyttää jo aaveelta, eikä ole kalikkaakaan uuniin pistää. Niin kauan kun te saatte piippunne täyteen annatte te meidän nähdä nälkää". — "Minä vannon, Madge", hän sanoi, "etten minä ole saanut ryyppyä eikä tupakkaa näinä kolmena viime viikkona!" — "No, miksi sitten jatkatte lakkoa?" — "Minä en voi perääntyä Robertsin tähden!" — — — Siinä se on! Roberts, aina Roberts! Ilman häntä olisivat kaikki sen jo lopettaneet. Kun hän puhuu niin riivaa heti paholainen heidät. (Hiljaisuus. Rouva Roberts tekee tuskaisen liikkeen.) Ah! Te ette tahdo hänen kukistuvan! Hän on miehenne. Jokainenhan pitää omasta varjostaan! (Hän tekee rouva Robertsiin päin liikkeen.) Jos Rous tahtoo saada minut, täytyy hänen luopua Robertsista. Jos hän luopuu hänestä luopuvat he kaikki. He odottavat ainoastaan alkua. Isä on häntä vastaan — he ovat kaikki sydämessään häntä vastaan.
Rva Roberts: Sinä et voi Robertsia kukistaa!