Rva Roberts (yhä hivellen rintaansa): He sanovat, etteivät he millään muulla tavalla saa palkkojaan parannettua, rouva.
Enid (totisena): Mutta, Anni, sen takiahan ei ammattiliittokaan heitä kannata. Mieheni on työväelle hyvin myötätuntoinen, mutta hän sanoo, ettei heillä ole huonot palkat.
Rva Roberts: Eikö, — rouva?
Enid: He eivät lainkaan ajattele, kuinka yhtiö voisi pysyä pystyssä, jos se maksaisi miesten vaatimia palkkoja.
Rva Roberts (ponnistellen): Mutta voitto-osingot ovat olleet niin suuria, hyvä rouva.
Enid (joutuen hämilleen): Te kaikki näytte luulevan osakkeenomistajia rikkaiksi, mutta he eivät ole — enimmät heistä eivät varmaan ole paremmassa asemassa kuin työmiehet. (Rouva Roberts hymyilee.) Heidän on ylläpidettävä yhteiskunnallista asemaansa.
Rva Roberts: Niinkö, hyvä rouva?
Enid: Teillä ei ole maksettavana korkoja ja veroja, eikä satoja muita menoja, joita heillä on. Jos työmiehet eivät tuhlaisi niin paljon juomiseen ja vetojen lyöntiin, voisivat he vallan hyvin!
Rva Roberts: He sanovat, että työ on niin raskasta, että heillä täytyy olla joitakin huvituksia.
Enid: Mutta ei suinkaan tuollaisia alhaisia huvituksia.