Rva Roberts (vähän kuvastuen): Roberts ei koskaan maista tippaakaan, eikä koko elämässään ole vielä lyönyt yhtään vetoa.
Enid: Jaa! mutta hän ei olekaan tavallinen — tarkotan, että hän on koneenkäyttäjä — parempia työmiehiä.
Rva Roberts: Niin, hyvä rouva. Mutta Roberts sanoo, ettei heillä ole mahdollisuutta saada muita huvituksia.
Enid (hyvitellen): Niin kyllä minä käsitän, että se on vaikeata.
Rva Roberts (hiukan pisteliäästi): Ja he sanovat että herrasväki viettää samanlaista elämää.
Enid (hymähtäen): Minä elän kyllä, kuten yleensä muutkin ihmiset, mutta tiedättehän Anni, ettei se ole puolustettavaa.
Rva Roberts (vaivaloisesti ponnistellen): Toiset miehistä eivät koskaan aukase kapakan ovea, mutta eivät hekään saa säästetyksi kuin hyvin vähän ja sairauden sattuessa menee sekin heti.
Enid: Mutta onhan heillä apukassat, eikö olekin?
Rva Roberts: Apukassat antavat korkeintaan kahdeksantoista markkaa viikossa, hyvä rouva, ja se ei ole paljo perheellisille. Roberts sanoo, että työläiset saavat aina elää kädestä suuhun. Viisikymmentä penniä tänään on parempi kuin huomenna markka, sanovat he.
Enid: Mutta sehän on kuin uhkapeliä.