Jago: Korvanne ovat kuulleet silloin väärin.
Thomas (kiihtyen): Te ette voi olla oikeassa, jos minä olen; asia ei voi olla kahdella tavalla.
Punatukkanen nuorukainen: Mutta raamattu voi!
("Nulikka" nauraa — melua väkijoukossa.)
Thomas (kiinnittäen katseensa "nulikkaan"): Ooh! te ajatte turmiota kohden. Ja niin minä sanon teille kaikille. Jos te toimitte vastoin raamattua, niin minä en ole mukananne eikä kukaan Jumalaa pelkäävä ihminen.
(Hän astuu alas puhujalavalta. Jago pyrkii lavalle.
Kuuluu huutoja: "Älä laske sitä ylös!")
Jago: Älä laske sitä ylös? Täällä on puhevapaus. (Nousee ylös.) Minulla ei ole teille paljon sanottavaa. Katsokaa asioita suoraan. Te olette tulleet tietä näin pitkälle ja nyt tahdotte katkasta matkan. Me kaikki olemme kulkeneet samalla laivalla ja nyt te tahdotte mentäväksi kahdella. Me koneenkäyttäjät seisoimme teidän takananne, te olette nyt valmiit sanomaan meille hyvästit, vai mitä? Jos olisimme tämän tietäneet ennemmin, me emme olisi eräänä kauniina aamuna teidän kanssanne lähteneetkään matkaan! Siinä se mitä minulla oli sanomista. Vanha Thomas ei ole käsittänyt raamattuaan oikein. Jos te taivutte isännistön tahi Harnessin tahtoon, niin te sysäätte meidät pois — pelastaaksenne oman nahkanne — siitä ette pääse minnekään, pojat. Se on ruma juttu.
(Hän laskeutuu alas. Hänen puheensa aikana, jossa on ivallinen sävy, on väkijoukossa levotonta kiihkoa. Rous astuu eteenpäin ja hyppää lavalle. Hänellä on tulinen esiintymistapa. Paheksivaa, äreää melua väkijoukosta.)
Rous (puhuen hyvin kiihottuneesti): Minä en ole mikään puhuja, toverit, mutta mitä minä sanon, se lähtee sydämestä. Minä vetoan teidän tunteeseenne. Voiko mies istua ja nähdä äitinsä näkevän nälkää? Niin, voiko?
Roberts (tuijottaen eteensä): Rous!